Perun/Machu Picchun reissun kustannuksia

Haluan avata teille kustannuksia tulossa olevasta Perun matkasta, ne kun kumminkin herättävät kiinnostusta.
Omaan tyyliimme matkustamme edullisesti mutta kuitenkin keskitason hotelleista nauttien ja joskus tietysti keskitasoa parempaa. Kohde vaikuttaa siihen mitä hotellilta vaadimme mutta sijainti ja puhtaus ovat aina etusijalla. Osa reissuvalmistautumista on koluta arvosteluja hotelleista ym.

**Tässäpä erittelyä reissusta**

Lennot

Hinnoitteluvirhelennot Amsterdam-Lima 189e per hlö, yhteensä 378e

Helsinki-Amsterdam 115e per hlö, yhteensä 230e

Lima-Cusco 130e per hlö, yhteensä 260e

Siinäpä lentojen osuus, 434e per henkilö ja yhteensä meiltä molemmilta 868euroa. Huippua!


**Sitten hotellit ja ne vaihtuvatkin tiuhaa tahtia**

Amsterdamissa olemme yhden yön mennen-tullen. Olen tosi tarkka tekemään asioita varman päälle, joten halusin että olemme vuorokautta aiemmin Amsterdamissa eli jos esim. lento Suomesta peruuntuu, on vielä monta mahdollisuutta saada uusi.
Ibis Schipol Amsterdam, sisältäen mennessä aikaisen sisäänkirjautumisen ja paluussa sisältäen myöhäisen uloskirjautumisen 2 yötä,  170e.

Liman lentokentällä 2 yötä, saapuessa ja lähtiessä yksi yö.
Hotelli Wyndham Costa Del Sol Lima Airport. Tämä ihan sen takia että helpotamme lähtöä, mukava vaan lähtöaamuna käppäillä "tien toiselle puolelle" ja hypätä koneeseen, sen ihmeellisemmin aamun kyytejä miettimättä. Lähtö on kuitenkin aikainen.
ensimmäinen yö 129e
viiminen yö 154e

Cuscosta suuntaamme suoraan Ollantaytamboon jossa olemme yhden yön mennessä ja tullessa inkojen kaupungista olemme toisen yön. Ja näin ollen hotelli pitää isommat matkatavaramme säilössä yhden yön tuossa välissä. Juna joka menee Aquas  Calientesiin, ei ota isoja matkatavaroita kyytiinsä, joten se reissu tehdään pikkurepuilla ja matkalaukku odottaa hotellissa.
Kamma Guest House, Ollantaytambo
1 yö 53 dollaria
2 yö 50 dollaria

Ollantaytambosta hyppäämme Perurailin junaan, joka vie meidät Machu Picchulle. Matka Aquas Calientesin pikkukylään on takuuvarmasti ikimuistoinen maisemien suhteen.

Junaliput (meno-paluu) maksoivat 130euroa per hlö, yhteensä 260e

Aguas Calientesin kylässä olemme yhden yön, Flower`s House MachuPicchu hotellissa
1 yö 70 dollaria

Ennen kotiinlähtöä olemme Cuscossa Casa San Blas Boutique Hotel:ssa 2 yötä, yhteensä 121 dollaria.

_________________________________________________________________________________

Reissu on nopeatahtinen mutta päämäärä ja suurin haaveeni on päästä näkemään ja kokemaan Machu Picchu. Toki olisi voinut tehdä reissun hitaammalla temmolla mutta tämä on nyt meille se oikea. En ole menossa lepäämään tuonne, sen teen sitten reissun jälkeen.
Aikataulut on kuitenkin katsottu niin että jokaisessa kylässä/kaupungissa ehdimme hitusen tutustua nähtävyyksiin. Ja tosiaan kun minun päässäni ei pyöri mikään muu kuin Machu Picchu!

Osa hotelleista oli dollareissa ja ne pitää myöskin maksaa käteisellä/dollareilla hotellissa. Kannattaa olla tarkkana miten hotellin maksu onnistuu lähtiessä.
Jokaisessa hotellissa meillä on aamupala ja Liman lentokenttähotellissa aamupala alkaa klo 4 aamuyöstä, joten ehdimme hyvin ennen lähtöä syömään.

Pidän tätä reissuamme  edullisena. Hotelleista tietysti olisi pystynyt vielä nipistämään mutta emme ole esimerkiksi hostelleissa yöpyjiä.

Berliinin Joulumarkkinat

Puisia pieniä mökkejä joissa myydään hehkuviinistä piparkakkuihin, villamyssyistä joulukoristeisiin, makkaroita, pähkinöitä... vaikka ja mitä. Joulumarkkina alue on kuin pieni satukylä.  Markkinat tuoksuvat makealta ja jouluiselta. Ihmiset ovat iloisia ja kohteliaita. Kaunis Jouluntunnelma.  Tästä lähin meidät löytää joka vuosi joulukuulla joulumarkkinoilta Saksasta, tai euroopasta. Ihan varmasti. Päätimme jo että ensi vuonna suuntaamme Köln:iin Joulumarkkinoille.

Tälläisen Jouluhöperön ihmisen nuo markkinat tekee kovin iloiseksi. Lähdimme sitä tunnelmaa ihastelemaan ja kyllä kannatti, kokemusta voisi sanoa kauniiksi ja siitä puhutaan pitkään.
Berliinissä joulumarkkinat aukeavat marraskuun lopulla ja markkinoita löytyy kaupungista kymmenittäin. Me kiertelimme neljät eri markkinat.

Olimme reissussa keskiviikkopäivästä perjantaihin. Keskellä viikkoa ei ihan niin suuri tungos ollut kuin mitä viikonloppuna. Oli ihana huomata miten työporukat ja ystäväporukat tulivat ilta-aikaan lämpöiselle hehkuviinille markkinoille ja tietysti turistit siihen päälle, joten kyllä sitä porukkaa oli viikollakin.
Hehkuviinikojujen edessä tai vieressä oli pöytiä johon voi nojailla ja laskea mukinsa, joissakin oli myöskin istumapaikkoja. Tietysti jos isolla porukalla suuntaa viettämään aikaa niin istumapaikat ovat tarpeen mutta me emme kokeneet niitä tarpeellisiksi koska kiertelimme markkinat ja siinä ohessa nautimme lämpimät hehkuviinit, tietysti rommilla.
Mukillisen hinta n. 3,5-5euroa. Siihen mukista pantti 2 euroa mutta sen sai takaisin kun palautti mukin. Me otimme muistoksi kahdet eri mukit, kuitenkin piti käydä varmistamassa että onhan se sallittua.
Jotenkin tuo hehkuviinin nauttiminen jäi päällimäisenä mieleeni. Tunnelma oli niin loistava, joululaulut soi koko markkina-alueella, joulukuusia, jouluvaloja, erilaisia koristeita, paljon ihasteltavaa. Tiedättekö mikä olisi tehnyt markkinoista aivan täydelliset? no se että olisi ollut pikkusen lunta. Noiden kauniiden pikkupuuhökkeleiden katoille olisi sopinu pieni kerros lunta.

Spandaun, Alexanderplatzin, Potsdamerplatzin sekä Breitscheidplatzin  tulivat siis kierrettyä. Spandauhun suuntasimme junalle ja ne olivat melko kaukana mutta todella käymisen arvoiset ja katseltavaa riitti. Joulumarkkina-alueelle kuuluu myöskin tivoli ja erikokoiset maailmanpyörät pyörivät kauniisti valaistuina. Jos koskaan olet miettinyt ja pähkäillyt että mennäkkö vaiko eikö mennä markkinoille, niin ensi vuonna kannattaa mennä. Nämä olivat ensimmäiset joulumarkkinani (kauempana kuin Tallinna) ja ihastuin ja innostuin. Olen monena aiempana vuonna puhunut että pitäisi lähteä ja reissun varaus on ollut itsestäni kiinni ja se on jäänyt tekemättä. Nyt kuitenkin kun lentotarjous tulee, uskon että nappamme heti ensi vuodelle Joulumarkkinamatkan.

Muutenkin reissu oli mieluinen, emme juosseet nähtävyyksien perässä koska olemme vuonna 2014 olleet kesäisessä Berliinissä. Tarkoittaen sitä että aamupalan jälkeen kömmimme vielä pienille unosille ja niiden jälkeen hiljalleen heräten lähdimme markkinoille. Markkinathan aukeavat n. 12 aikaan ja sulkevat ovensa klo 20 aikaan. Minulla on huono tapa listata paikkoja joita haluan nähdä reissuilla ja vaikka reissaamme ilman stressiä, saattaa tuo lista ohjelmoittaa suurestikkin matkaa. Mutta tällainen rennonletkeä minimatka teki hyvää kaikinpuolin ja koska se tehtiin vielä vapaapäivien puitteissa, oli tuo rennenletkeä tahti oikein palauttavaa työviikon/yövuorojen jälkeen. Töihin palatessa tuntui jopa että on ollut viikon mittaisella lomalla.

Joulumarrkinoilla oli myynnissä kuusen koristeita. Koristeille oli ihan oma mökkinsä :)

Hotelli jossa olimme, oli Hampton By Hilton. Lentoasemalta bussiin ja matka kesti n. puolisen tuntia ja hotellin etäisyys bussiasemalta n. 300-500metriä (olen hippasen huono arvioimaan etäisyyksiä). Olimme jo viime kerralla tässä samassa hotellissa ja olin tyytyväinen. Aamupala oli ok, ei nyt mitenkään ylistyksen arvoinen mutta riittävän hyvä valikoima. No ehkä pikkusen kehun pekonia, joka oli paistettu juuri hyvän rapeaksi ja tietysti myslivalikoimat oli suuret, kahvikin maistui erittäin hyvälle (olen tarkka kahvistani).  Huoneet siistejä ja se mikä oli tosi kiva, oli kylpyhuoneessa olevat shampoo-, hoitoaine- ja vartalon pesuaineautomaatit seinässä sekä vielä lavuaarin yläpuolella vartalon kosteusvoide. Ainahan nämä on sellaisissa pienissä muovipaketeissa ja pienissä pulloissa, niin nämä isommat automaatit oli kyllä loistoratkaisu. Ja sekin että ei tule muoviroskaa. Jos perustaisin hotellin, tällaiset pesuaine- ja kosteusvoideautomaatit olisivat varmasti siellä.


Sen verran vielä ostoksista että hotellin kulmalla oli sisustusliike nimeltä Rahaus. Arvatkaa vaan löytyikö kaikkea. En turhaan ottanut isoa matkalaukkua mukaan. Löytyi hopean värisiä sydän lautasia 2kpl. Jouluvalot, tähdet, kaksin kappalein. Jouluista kaitaliinaa lähti myöskin mukaan.
Tietysti kaupasta ostimme hehkuttamaani hehkuviiniä, jotta voin jo aaton aattona tehdä meille rommilla terästetyt juomat. Suklaapuodissa  piipahdukselta tarttui mukaan suklainen joulupukki.
Finnairin hopeatason jäsenet voivat laittaa ruumaan matkalaukun ilmaiseksi, joten kivasti tuota on hyödynnetty parilla viime reissulla. Tällaisille pikkureissuille en isoa matkalaukkua muuten mukaan ottaisi.
Sen enempää kauppoja emme alkaneet kierrellä koska ensi kuussa suunnaksi otetaan New York! Kolmas kertani New Yorkiin ja nyt pääsen ensimmäistä kertaa katsastamaan millaisia alennusmyyntejä se tarjoaa. Sielläkään ei ihan hiki otsalla tarvitse nähtävyyksien perässä juosta, mutta joka reissulla olen päättänyt Brooklyn Bridgen kävellä, olen suuri siltojen fani ja saattaapa minut löytää luistelemassa Central Parkista.

Tässä videokuvaa hotellihuoneesta

Onnellisuus Arjessa! Haasteeseen vastaus.

...ja niin kuin kerroin muuttaessani tämän blogin pelkästään matkablogiksi,  että muita juttuja täällä ei sitten käsitelläkään kuin vain ja ainoastaan matkustelua... No, kerrankos sitä ohi aiheen ja aina tarpeen vaatiessa toisenkin...


No, mutta aiheeseen oli takerruttava kun törmäsin haasteeseen jossa pitää listata  arjen onnellisuudesta. Joten ihanaiset lukijani, kestäkää tämä juttu tai ohittakaa, matkusteluun palaan taas tämän asian jälkeen.

Olen pääosin kovin onnellinen ja tyytyväinen ihminen :) toki todellakin niitä huonoja hetkiä mahtuu elämään ja voinkin sanoa että olen todella oppinut elämässäni paljon asioita. Olen mokannut, tehnyt virheitä mutta olen myöskin seurannut sellasia elämiä, jollaista en ikipäivänä haluaisi elää. Nämä asiat ovat tietysti johtaneet siihen että nykyhetkessäni olen tyytyväisimmilläni. Olen oppinut hirmuisesti ja ottanut opiksi.

Inhoan valitusta ja sitä että kaikesta haetaan aina se huono puoli tai että ihmistä provosoidaan toimimaan tietyllälailla.

Mitkä asiat minun arjessani tekevät minusta onnellisen, haaste:

(en halua tarkoituksella mainita puolisoani näissä, koska se ei ollut haasteen tarkoitus).




Juoksulenkit raikkaassa syksyisessä ilmassa. Minussa piilee syksyihmisyys, toiset masistelevat, minä rakastan syksyä. Värit luonnossa sekä raikas ilma. Juoksusta olen haaveillut aina ja sitä nyt harrastaessa, ei voisi ihanampaa liikuntamuotoa olla kuin juoksu!


Lepo. Saan levätä ja rauhoittua aina kun tunnen siihen tarvetta. Se on asia jota on pitänyt hieman opetella. Ei aina tarvitse jaksaa ja  menojaan voi perua jos tuntee olevansa levon tarpeessa. Hyvällä omatunnolla!


Aamulla aikaisin herääminen. Tykkään hirmuisesti herätä aikaisin. Keittää puuron, syödä sen marjojen kanssa aivan rauhassa kiireettömästi. Koko päivä aikaa kaikkeen!


Koti. Rakastan ylikaiken kotiani. Viihdyn siellä ehkä huolestuttavankin hyvin! Olen tehnyt siitä mieleiseni puolisoni kanssa. Se on paras paikka maailmassa.


Hyvä ruoka ja se että voin kaupassa käydessä ostaa mitä haluan (järkevästi, koska olen tarkka että ruokaa ei heitettäisi roskiin vaan kaikki käytettäisiin/syötäisiin) eli siis perustoimeentulo takaa sen että voin niin tehdä. En ole todellakaan rikas mutta tulen ihan hyvin toimeen eikä kaikkea tarvitse laskea jokaisen euron päälle.


Elävät leikkokukat ja kynttilät pöydällä. Rakastan kukkia ja kynttilän valoa. Pyrinkin siihen että meillä olisi aina eläviä kukkia pöydällä. Ne luo kodikkuutta, pehmeyttä, kauneutta ja rauhallisuutta sekä hyvää mieltä.


Puhtaus kaikessa. Olen itse puhtaissa ja siisteissä vaatteissa, kotini on puhdas. Puhtaus ja järjestys on ollut minulle itsestäänselvyys jo lapsesta saakka. Mutta olen oppinut arvostamaan ja sitä kautta tulen siitä onnelliseksi koska olen nähnyt jonkin verran maailmaa ja paikkoja joissa ei varmasti tiedetä edes sanaa puhtaus.


Käyn säännöllisesti hieronnassa sekä kosmetologillani. Kun pidän itsestäni hyvää huolta, olen myös onnellisempi itsessäni.


Olen myöskin onnellinen siitä että nykypäivänä voin panostaa laatuun ja laatu on se mikä kestää.


Mm. noista edellä mainituista asioista arjessani tulen hyvin onnelliseksi!




En ole ikinä ollut maanantain vihaaja-tyyppiä, itseni vastuulla on millaisen viikostani teen. Pyrin siihen että viikostani tulee mukava. Hyvin usein negatiivinen suhtautuminen tekee kaikesta hankalaa.
Toki se on joskus sallittua mutta ei elämäntyylinä.

Jos et ole vielä törmännyt tähän haasteeseen niin mietippä mitkä asiat sinun arjessa tekevät sinusta onnellisen.

Jatkuva matkakuume...

Isompaa matkakuumetta lievittääksemme, lähdimme risteilylle Tukholmaan. Berliinin joulumarkkinoihin on vielä muutama viikko, joten pakko oli päästä jonnekin ennen sitä. Päätimme myöskin kokeilla että menemme vain yli laivalla ja palaamme seuraavana päivänä lentäen kotiin. Olisin kuitenkin viihtynyt laivalla enkä sitten loppupeleissä tykännytkään tuosta yhdistelmästä, vaikka aluksi olin kovasti sen kannalla. Joten jos lähden risteilylle, en häärää seuraavalle päivälle lentoa kotiin vaan risteily risteilynä. Ja hyvän ruuan suurena fanina, olisin niin mieluusti nauttinut ruuista vielä toisenakin päivänä.

Tukholman risteilyn teemme aina Silja Linella.  Siellä on yksinkertaisesti parhaat ruuat. Buffassa on aivan älyttömän maukkaat ja hyvät ruuat. Ja kuuluuhan hintaan  viinit, olut ja limut. Minä täytän lautaseni kaloilla ja puolisoni täyttää lautasensa lihoilla. Mitenköhän kylmäsavulohi on niin älyttömän pehmeää ja erinomaisen hyvän makuista.

Erikoisaamiainen Tavolata-ravintolassa. Samoilla kaloilla taas lautaselle täytettä, tietysti muutakin. Rakastan maustamatonta jugurttia ja siihen erilaisia siemeniä ja mysliä. Eipä tarvinnut syödä seuraavan kerran kuin vasta illalla.

Marraskuun lopulla on tarjolla jo jouluinen menu.

On mukava lähteä nauttimaan skumppalasilliset ja oluset, katsastamaan laivan kaupat ja ihan vain hengailemaan ihmisten ilmoille.
Meidän risteilypäivät kohdistuu aina alkuviikkoon, silloin on ihanan rauhallista. Tällä kerralla laiva oli melkein täynnä eläkeläisiä, heillä oli pikkujouluristeily. Eläkeläiset ovat huippua matkaseuraa!

Joulu-, tammi- ja helmikuulle meillä on reissut odottamassa, sitten on parin kuukauden tauko ja toukokuulla sitten taas lähdetään. Yllättäen tuonne toukokuulle saatiin taas hinnoitteluvirhelennot, osuimme taas koneelle  oikealla sekunnilla. San Francisco on kohteena tuolloin, huippua että se saatiin koska alcatrazin vankilasaari kiinnostaa sekä siltojen suurena ihailijana minun täytyy päästä kävelemään Golden Gate-silta. Eikä siellä aika tule pitkäksi, on siellä nähtävää niin kaduista raitiovaunuihin.

Berliinin joulumarkkinat ovat seuraavaksi, odotan jo kovasti hehkuviinin maistelua markkinahumussa. Siellä pääsee varmasti jouluntunnelmaan.
Ja niinkuin olen kertonut niin parhaat alennusmyynnit löytyvät tammikuussa New Yorkista, lempikaupunkini. En malttaisi odottaa!!! Kolmas kertani New Yorkiin joten en sitä turhaan sano lempikaupungikseni.

Ja sitten helmikuussa se suurin haaveeni toteutuu, pääsen Machu Picchulle Peruun. Olin kuvitellut että tuo suuri unelmani toteutuisi joskus 3-5 vuoden kuluttua mutta se toteutuukin ihan kohta.  Olisi kiva tietää mitä unelmakohteita ihmisillä on? Tosiaan tämä on ollut minulla se suurin.

Uusia kohteitakin on taas tupsahtanut niin minun kuin puolisoni mieleen, joihin on pitää päästä. Niistä ajattelinkin tehdä pienen listan seuraavaksi. Kohteet ovat siis vain mielessä ja odottavat tarjouslentoja, kuten aina.  Meillä on tapana lentää todella edullisesti ja lentoja varaillaan vuodenkin päähän.

Kyllä matkailu on vaan yksinkertaisesti niin parasta, niin täydellisen parasta <3

Miten vältyimme ripulilta Nepalissa!

Haluan kertoa miten onnistuimme välttämään tuon hirvittävän reissunpilaajan josko joskus suuntaat nepaliin. Taisi meillä onneakin olla matkassa sen suhteen ettemme sairastuneet.
Olin lukenut useasta paikasta kuinka jokainen matkailija saa vaivakseen ripulin reissullaan Nepalissa. Ulkoministeriön sivuilta löytyi myöskin varoitus Nepalin hygienitasosta. Ulkoministeriön sivuilta on  hyvä tarkistaa tilanteita sekä ohjeita.

Olin varautunut sairastumiseen matkalla, joten laukusta löytyi vatsan tasapainottajaa precosaa, löytyi myöskin kaurapuuroa valmisannospusseina. Kaurapuuro on todella hyvää vatsan reistaillessa, siihen vielä tupla tai tripla annos suolaa niin hyvä on.
Imodiumia en ikinä käytä,  en halua bakteerin jäävän suolistooni vaan haluan todella että se tulee ulos ja jos oikeesti on todella pahan pöpön saanut niin siihen ei imodiumitkaan auta.

Hedelmissä minun ehtoni on että ne syön, jos ne ovat kuorittavissa.

Nepalissa ei missään tapauksessa voi juoda vesijohtovettä. Pesimme hampaatkin pullovedellä, ei edes hammasharjan huuhtelua vesijohtovedessä. Suihkussa ollessa tiukasti suu kiinni, eikä vahingossakaan vettä suuhun. Kyllä nuo asiat nopeasti sisäisti. Ehkä siinä auttoi sekin kun näki koko ajan likaa ja epäsiisteyttä.

Salaattiin emme reissulla koskeneet, luultavasti se olisi huuhdottu hanavedellä. Me söimme ainoastaan kuumennettuja ruokia esim. riisi, nepalilaiset kanakastikkeet, kuumat ja juuri valmistetut naanleivät. Ruuat olivat niin täydellisen mahtavia, eivätkä ne salaattia edes kaivanneet.

Ihan jokaisen kerran kun koskimme rahaa, desinfioimme kädet sen jälkeen.  Meillä molemmilla kului Nepalin reissulla pieni pullo desinfiointiainetta. Euroopan ja Jenkkien reissuilla en kanna mukanani desinfiointiainetta. Minulla saattaa hotellissa olla pullo mutta eipä sitä ole tullut käytettyä.


Opin yhden sotkuisen hotellihuoneen (Malediivien lentokenttäsaarella) jälkeen että minulla on aina mukana desinfektioliinoja pintojen puhdistukseen (Euroopassakin). Aikaa kului 2 min kun pyyhkäisin muutamalla liinalla valokatkaisijat, tv- ja ilmastoinninsäätimet, ovenkahvat ja lukot/avaimen sekä wc:sta pinnat. Pirkan desinfektioliinat maksoivat n. 2e/10kpl citymarketissa. Tiedä sitten tehosivatko minun desinfektioliinat Nepalin pöpöihin, bakteerikannat ovat kuitenkin täysin erilaiset. Pysyimme kuitenkin terveinä koko reissun.
Pari kertaa reissun aikana myös pyyhin puhelimen, kameran sekä lompakon.
Liikkuessamme kaupungilla puhdistelimme käsiä tasaisesti. Emme myöskään syöneet esimerkiksi ravintolassa pöytään tulleita pähkinöitä. Dippeihin kannattaa myöskin suhtautua varauksella. Nimittäin voipi olla että sama dippiastia kiertää monenkin turistin pöydän ja kun asiakas vaihtuu, siihen lisätään pikkusen lisää tai jos siihen ei ole koskettu, voipi olla että se tulee sellaisenaan seuraaville asiakkaille.
Parhaat ravintolat olivat kovin sotkuisia, joten kädet tuli puhdistettua kun olimme koskeneet pelkästään Menuun.
Ei myöskään kannata kosketella kasvoja tai tehdä mitään sellaista että sormet menisivät lähellekään suuta.

Puolisoni on herkkävatsainen ja minun vatsani on hyvin pöpöt karttava, molempien vatsat pysyivät hyvässä kunnossa koko reissun.

onneksi nuo taikinat menevät tulikuumaan uuniin, koska tuosta kadulta saavat hyvän pölyn päälleen.

Reissu ylitti odotukseni mutta se tunne joka tuli kun pääsimme helsinkiin, lentoasemalta ulos, raikkaaseen ilmaan. Seisoimme molemmat hetkisen ja vedimme syvään henkeä.
Entäs kun pääsimme kotiin. Tapanani ei ole purskutella vedellä suihkussa ollessa mutta nyt se piti tehdä, ihan vaan sen takia koska se on puhdasta ja parasta!!!




En ole hirveän suuri valittajaluonne mutta kyllä tuo reissu taas opetti todella paljon ja yritän jättää sen vähäisenkin valituksen pois. Olen todella onnekas kun saan olla suomalainen!


Tähän loppuun vielä ihan pienesti vinkkiä jos satut sairastumaan ripuliin matkallasi:
Muista juoda hirmuisesti, vesiripulin kourissa on kuivumiseen suuri riski. Kannattaa ihan terveenäkin juoda pullo urheilujuomaa per päivä (reissussa). GATORADE on oiva juoma josta saa suoloja ym. Suklaa on toinen hyvä, banaani ja suolalisä.
Ja tietysti lääkäriin herkästi! Ja muistahan matkavakuutuksen!

Pokhara, Nepal osa 4.

Nepalin huumassa minireissu Pokharaan oli piste iin päälle. Pokhara on Nepalin toiseksi suurin kaupunki. 1968 vuotta ennen sinne on päässyt vain jalkaisin mutta tuona vuonna sinne on valmistunut tie (kertoo wikipedia). Pokhara on trekkaajien ja seikkailijoiden suosiossa. Sieltä lähdetään Annapurnan vaelluksille ja kun vaellukselta palataan niin siellä rentoudutaan. Ja rentoutumiseen Pokhara on todella loistopaikka. Fewa-järven ympäristössä on varmasti aivan ihana rentoutua ja hiljentyä, sekä nautiskella erittäin hyvästä ruuasta.
Jos ikinä koskaan matkustat Nepaliin, suositukset reissusta Pokharaan ei todellakaan ole turhia.
Harmitus iski perille päästyämme koska olimme tuolla vain 2 yötä. Se piti unohtaa kuitenkin nopeasti  ja yrittää ottaa kaikki irti tästä minilomasta Pokharassa eikä jäädä harmittelemaan lyhyttä visiittiä.

Lentokoneen laskeuduttua Pokharan kentälle, huomasin eron Kathmaduhun olevan melko suuri.
Olimme laakson pohjalla, erittäin kauniissa maisemissa. Valkohuippuiset vuoret ympärillä. Aika sanattomana ihastelin näkymää. Vihreys ja raikkaampi ilma, puhtaampaa kuin Kathmandussa.  Jotenkin fiilis oli rennonpi Pokharassa.
Syyskuu on vielä aikaa jolloin pilvet ovat vuorien edessä mutta kyllä sieltä hetkittäin kauniin valkoiset huiput näkyivät, varsinkin aamulla. Aika monesti meillä on reissuilla käynyt tuuri ja useaan kohteeseen on juuri silloin sattunut lämpöaalto ja niinhän se oli Pokharassakin, n. 40 astetta lämpöä.


Suosittelen ottamaan hotellin fewajärven läheltä. Meidän hotellilta oli järvelle kolmisen sataa metriä. Hotellihuoneemme kulki nimellä sviitti, hintaa tuli 30e per yö (15e per nuppi) ja siihen tietysti kuului aamupala. Näköala huoneesta oli mieletön, alla olevista kuvista näet. Tuohon maisemaan oli hyvä ja rauhallinen olo herätä sekä nukahtaa ja sitä jäikin tuijottaan pitkäksi aikaa peiton alta. Voitte uskoa että noissa maisemissa olisi mennyt vielä pari yötä/päivää lisää.

Sielläpä niitä valkoisia huippuja näkyy

Ensitöiksemme lähdimme etsimään ravintolan jonka olimme tripadvisorista löytäneet. Ja kuten olen kertonut että rakastamme hyvää ruokaa ja ruoka on yksi suuri tekijä onnistuneeseen reissuun. Olen saanut paljon erinomaisia ruokia reissuilla mutta kuitenkin kotiruoka on loppupeleissä vienyt voiton kun on pitänyt kunnolla vertailemaan alkaa (mitä ruokaa söisi päivästä toiseen). Nyt kuitenkin löytyi ravintola jossa ruoka oli niin huikeeta että ei minun, eikä puolisoni tekemä ruoka eikä ravintolat joissa olemme käyneet, ole yltäneet tälle tasolle!! Tietysti kävimme tuolla molempina päivinä peräkkäin ja voin kyllä sanoa käsi sydämellä että olisin voinut syödä tuon ravintolan yhtä ja samaa annosta useamman päivä peräkkäin. Olimme ihmeissämme, hyvin hyvin iloisia ja innoissamme tästä Pokharan parhaimmasta ravintolasta! Joten jos luet tämän ja suuntaat Pokharaan älä jätä menemättä tuonne!! Ja kun olet käynyt siellä, tule kommentoimaan ja kertomaan minulle tämän postauksen alapuolelle mielipide ruuan suhteen.

Chicken Tikka Butter Masala!!! Siinäpä parhaus!!

Saimme vakiotaksinkuljettajan tällä pienellä visiitillä ja hän kuljetti meitä paikkoihin joita halusimme nähdä. Pokharassa erittäin positiivista on että takseilla on vakiotaksat, joten ei tarvitse tingata kyydistä eikä jäädä miettimään maksoinko liikaa/tulinko huijatatuksi.


Tosiaan me olimme Fewa-järven läheisyydessä minilomamme, emme edes käyneet Pokharan keskustassa koska kaupunkia olimme kokeneet Kathmandussa.
Fewa-järvelle kannattaa vuokrata vene kuljettajalla ja lähteä ihastelemaan näkymää sen kyydistä.
Järven toiselta puolelta lähtee myöskin pieni vaellusreitti World Peace stupalle.

Sarangkot-kukkulalle suuntasimme ihastelemaan näkymiä vajaan 2000 metrin korkeuteen. Näköalatasanne oli oikein loistopaikka istuskella, ihmetellä ja odotella että pilvet siirtyvät edestä jotta Himalajan valkoiset  huiput näkyvät entistä lähempää.
Jos olet oluen ystävä, kannattaa kiivetessä ylös portaita ostaa pari olutta mukaan ja "palkita" itsensä huipulla kun katselee mielettömiä maisemia. Mahtava paikka!! Viereiseltä vuorelta riippuliitäjät lähtevät liitelemään joten näimme ilmassa useita kymmeniä riippuliitäjiä. Liitäjät ovat melkein käden ulottuvilla.
Tänne kannattaa mennä auringonnousun- ja laskun aikaan.

Suuntasimme myöskin World Peace Stupalle, josta myöskin näkyy fewa-järvi ja Himalajan vuoristo. Kauniita näköalapaikkoja. Mutta kyllä tuo Saragkot-kukkula vei voiton näköalojen suhteen.

Kahden yön Pokharan reissulle tuli hintaa lentoineen/hotelleineen 170 euroa. Ei missään nimessä paha hinta kun kuitenkin lennot Suomesta Kathmanduhun olivat tarjousbongaus.
Harmittamaan jäi tuo lyhyt visiitti.


Suunnitelmissa on että olen lähdössä Nepaliin/Pokharaan uudelleen. Lähden Annapurna base camp vaellukselle, 4135 metrin korkeuteen. Olen saanut hyvän ystäväni Annen kaverikseni.  Innostuin niin noista vuorista ja haluan ehdottomasti päästä sinne vaeltamaan ja pienesti haastamaan itseäni. Ja ystäväni Anne on juuri paras tuohon, Anne ei ikinä koskaan valita eikä kitise turhista, hän on sitkeä kuin sissi ja haluaa haastaa itseään.

Lento Kathmandusta Pokharaan, Nepal osa 3.

Kun reissumme oli vasta suunnitteluasteella ja keräsimme tietoja Nepalista, nepalilainen tuttavamme sanoi että teidän pitää nähdä Pokhara. Se on  todella kaunis paikka (niinhän se totta vie olikin).
Joten minitrippi Pokharaan meni listalle (joskin meinasi jäädä tekemättä).

Kaiken häsäämisen ja matkojen varailun ym. keskellä, reissun varaaminen Pokharaan täältä kotoa käsin jäi, vaikka meillä oli tuttavaltamme saadut yhteystiedot Nepaliin.


En ihmettele enää että lentokentille Nepalissa on haastavaa laskeutua. Nimittäin oli mieletön kokemus Kathmanduhun saavuttaessa katsella ikkunasta kun vuoret olivat ihan vieressä molemmin puolin. Mietittiin että minkälainen lento on sitten Pokharaan mennessä kun kenttä on pienempi ja sinne menevät koneet pikkuisia.
Olihan se upeaa lentää pienkoneella vuorien välissä, melkeinpä kerran elämässä kokemus vaan  ei kuitenkaan koska aion palata tuonne.
Suunnitelmana oli  toinen suunta mennä lentäen ja toinen bussilla mutta bussit olivatkin täynnä moneksi päiväksi eteenpäin. Oikeastaan ihan hyvä, en niin kovasti olisi halunnutkaan istua 6 tuntia bussissa vuoristossa.

Hotellimme lähellä Thamelissa oli kehuttu matkatoimisto johon menimme suunnittelemaan Pokharan reissua. Matkatoimiston työntekijä puhui hyvää englantia ja olimme tyytyväisiä palveluun.
Varasimme lennot Pokharaan perjantaille klo 11:40 ja paluun sunnuntaille klo 12 aikaan.
Lentoyhtiö SIMRIK airlines!! Euroopassa mustalla listalla. Ou nou!! Puolisoni on hyvin tarkka turvallisuudesta ja meinasi jo käydä niin että perutaan koko homma. Onneksi kuitenkin minun pienellä jankutuksella päätettiin että koneen kyytiin hypätään ja viikonloppuretkelle lähdetään. Netissä oli myöskin haukuttu lentoyhtiötä myöhästelevistä lennoista. Eli siis kaikinpuolin p***alla yhtiöllä oltiin lähdössä.

Saavuttuamme Kathmandun sisäisten lentojen tiskille, matkalaukkuvaakaan hyppäsimme myöskin me. En ihmetellyt enää sen jälkeen kun näin koneen, se oli tosi pieni joten punnitus oli tärkeää.
Noh, palatakseni vielä tuohon lähtöömme ja lentoasemaan. Eipä ollut erikoinen turvatarkastus. Ihan rauhassa voit mennä suurienkin nestemäärien kanssa turvasta läpi. Naisille ja miehille oli eri tarkastusjonot ja tarkastus suoritettiin jokaiselle erikseen verhon takana. Tarkastaja kysyi että poltanko tupakkaa, olisikohan ottanut sytkärin pois (jos polttaisin).
Kun sitten olimme lentoasemalla lähtöaulassa, oli se vain iso aula jossa 2 ovea, jotka ei todellakaan näyttänyt lähtöporteille (ovenkarmit vinksallaan). Parilla seinällä aikataulumonitorit mutta jostakin luin että niihin ei ole luottamista, koska eivät välttämättä päivity. Kauppa josta sai kahvia ja juotavaa, sekä todella pahanhajuiset wc-tilat. Niin alkeellista mutta hyvinhän kaikki kuitenkin sujuivat, eikä ränsistyneet ovenkarmit haitanneet milläänlailla matkantekoamme.

Olin kyllä niin jännittynyt että pääsemmekö ikinä lähtemään ja kyllähän se konekin mietitytti. Piti sitten käydä kysymässä "lähtöportilta" tasaisin väliajoin että koskahan meidän kone on lähdössä.
Siinähän kävi niin että lentomme lähti 3,5 tuntia myöhässä. En silti syyttäisi lentoyhtiötä, kyllähän lennot myöhästelevät ja tuolla Nepalissa kun ilma on niin vaihteleva ja koneiden laskeutuminen haastavaa jos pilviä on runsaasti. Uskon että ihan matkustajien turvallisuuden takia siellä odoteltiin eikä niinkuin netistä luimme haukkuja että halpalentoyhtiö ei vaan pysynyt aikataulussaan.

Jahka päästiin liikkeelle...
Portilta meidät kuljetettiin koneelle. Lentokone oli niin pikkuinen, kyljestä oli tavaratila auki jonne henkilökunta heitti matkalaukut. 16 paikkainen pikkukone. 2 lentäjää ja 1 lentoemäntä. Ohjaamo oli avoin tila. Kaikki kuitenkin toimi loistavasti. Lennolla saimme vettä ja karkkia.

Meillä oli vain reput mukana ja saimme ottaa ne matkustamoon. Istumapaikkoja ei ollut varauksessa, joten ei muuta kuin mieleiselleen paikalle istumaan (ja ihmettelemään).
Kone oli niin pieni että siellä ei pystynyt suorana kävelemään, en edes minä 162cm pitkä. Kone oli epäsiisti ja nuhjuinen, mutta mikäpä siinä, kunhan lento tuntuisi turvalliselle. Lentoaika Pokharaan on vain 20min.

Kyllä täytyy myöntää että nousu, lento ja lasku jännitti paljon, todella paljon mutta aivan turhaan! Lentosää oli melko pilvinen mutta riittävän selkeä. Kone huristeli tasaisesti menemään, joskin hurina oli kova. Kone kun aloitti kaartamisen kiitoradalle niin se kyllä tuntui. Laskeutuminen oli niin upea että en edes huomannut kun pyörät osuivat maahan!
En voi haukkua Simrik airlinea, päinvastoin lento oli tasainen ja oikein loistava. Oli jännittävää olla niin pienen koneen kyydissä.
Molempiin suuntiin lähdettiin rutkasti myöhässä mutta eipä tuosta harmia meille koitunut.

Lennon lähtöä odotellessa hölmistyimme täysin kun istuimme hallin ainoassa pöydässä. Viereen tuli 2 nepalilaista miestä. Toinen heistä nuori, joka kohteliaasti kysyi englanniksi voiko pöytäämme istua. No toki voi. Juttelimme puolisoni kanssa ja yhtäkkiä tämä nepalilainen kohtelias nuori herra alkaa puhua meille suomea. Olisin halunnut oman ilmeeni nähdä, hölmistyin todella. Eipä moista sattumaa olisi osannut odottaa. Nuori herra asuu suomessa ja oli nyt kolmen kuukauden lomalla kotimaassaan. Oli mielenkiintoista kuunnella hänen juttuja maasta ja kulttuurista. Hän kertoi kaipaavansa nepalilaista rentoutta ja sitä että kaikki asiat eivät ole niin tarkkoja kuin suomessa.

Nepalin sisäiset lennot ovat muuten eri hintaisia turisteille ja paikallisille. Turisti maksaa yli puolet enemmän lipustaan.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Ilmeisesti jännitys saattoi vaikuttaa kuvien laatuun.

Seuraavaksi juttua Pokharasta ja kuvatkin parempia :)