torstai 19. lokakuuta 2017

Lento Kathmandusta Pokharaan, Nepal osa 3.




Kun reissumme oli vasta suunnitteluasteella ja keräsimme tietoja Nepalista, nepalilainen tuttavamme sanoi että teidän pitää nähdä Pokhara. Se on  todella kaunis paikka (niinhän se totta vie olikin).
Joten minitrippi Pokharaan meni listalle (joskin meinasi jäädä tekemättä).

Kaiken häsäämisen ja matkojen varailun ym. keskellä, reissun varaaminen Pokharaan täältä kotoa käsin jäi, vaikka meillä oli tuttavaltamme saadut yhteystiedot Nepaliin.


En ihmettele enää että lentokentille Nepalissa on haastavaa laskeutua. Nimittäin oli mieletön kokemus Kathmanduhun saavuttaessa katsella ikkunasta kun vuoret olivat ihan vieressä molemmin puolin. Mietittiin että minkälainen lento on sitten Pokharaan mennessä kun kenttä on pienempi ja sinne menevät koneet pikkuisia.
Olihan se upeaa lentää pienkoneella vuorien välissä, melkeinpä kerran elämässä kokemus vaan  ei kuitenkaan koska aion palata tuonne.
Suunnitelmana oli  toinen suunta mennä lentäen ja toinen bussilla mutta bussit olivatkin täynnä moneksi päiväksi eteenpäin. Oikeastaan ihan hyvä, en niin kovasti olisi halunnutkaan istua 6 tuntia bussissa vuoristossa.

Hotellimme lähellä Thamelissa oli kehuttu matkatoimisto johon menimme suunnittelemaan Pokharan reissua. Matkatoimiston työntekijä puhui hyvää englantia ja olimme tyytyväisiä palveluun.
Varasimme lennot Pokharaan perjantaille klo 11:40 ja paluun sunnuntaille klo 12 aikaan.
Lentoyhtiö SIMRIK airlines!! Euroopassa mustalla listalla. Ou nou!! Puolisoni on hyvin tarkka turvallisuudesta ja meinasi jo käydä niin että perutaan koko homma. Onneksi kuitenkin minun pienellä jankutuksella päätettiin että koneen kyytiin hypätään ja viikonloppuretkelle lähdetään. Netissä oli myöskin haukuttu lentoyhtiötä myöhästelevistä lennoista. Eli siis kaikinpuolin p***alla yhtiöllä oltiin lähdössä.



Saavuttuamme Kathmandun sisäisten lentojen tiskille, matkalaukkuvaakaan hyppäsimme myöskin me. En ihmetellyt enää sen jälkeen kun näin koneen, se oli tosi pieni joten punnitus oli tärkeää.
Noh, palatakseni vielä tuohon lähtöömme ja lentoasemaan. Eipä ollut erikoinen turvatarkastus. Ihan rauhassa voit mennä suurienkin nestemäärien kanssa turvasta läpi. Naisille ja miehille oli eri tarkastusjonot ja tarkastus suoritettiin jokaiselle erikseen verhon takana. Tarkastaja kysyi että poltanko tupakkaa, olisikohan ottanut sytkärin pois (jos polttaisin).
Kun sitten olimme lentoasemalla lähtöaulassa, oli se vain iso aula jossa 2 ovea, jotka ei todellakaan näyttänyt lähtöporteille (ovenkarmit vinksallaan). Parilla seinällä aikataulumonitorit mutta jostakin luin että niihin ei ole luottamista, koska eivät välttämättä päivity. Kauppa josta sai kahvia ja juotavaa, sekä todella pahanhajuiset wc-tilat. Niin alkeellista mutta hyvinhän kaikki kuitenkin sujuivat, eikä ränsistyneet ovenkarmit haitanneet milläänlailla matkantekoamme.

Olin kyllä niin jännittynyt että pääsemmekö ikinä lähtemään ja kyllähän se konekin mietitytti. Piti sitten käydä kysymässä "lähtöportilta" tasaisin väliajoin että koskahan meidän kone on lähdössä.
Siinähän kävi niin että lentomme lähti 3,5 tuntia myöhässä. En silti syyttäisi lentoyhtiötä, kyllähän lennot myöhästelevät ja tuolla Nepalissa kun ilma on niin vaihteleva ja koneiden laskeutuminen haastavaa jos pilviä on runsaasti. Uskon että ihan matkustajien turvallisuuden takia siellä odoteltiin eikä niinkuin netistä luimme haukkuja että halpalentoyhtiö ei vaan pysynyt aikataulussaan.

Jahka päästiin liikkeelle...
Portilta meidät kuljetettiin koneelle. Lentokone oli niin pikkuinen, kyljestä oli tavaratila auki jonne henkilökunta heitti matkalaukut. 16 paikkainen pikkukone. 2 lentäjää ja 1 lentoemäntä. Ohjaamo oli avoin tila. Kaikki kuitenkin toimi loistavasti. Lennolla saimme vettä ja karkkia.






Meillä oli vain reput mukana ja saimme ottaa ne matkustamoon. Istumapaikkoja ei ollut varauksessa, joten ei muuta kuin mieleiselleen paikalle istumaan (ja ihmettelemään).
Kone oli niin pieni että siellä ei pystynyt suorana kävelemään, en edes minä 162cm pitkä. Kone oli epäsiisti ja nuhjuinen, mutta mikäpä siinä, kunhan lento tuntuisi turvalliselle. Lentoaika Pokharaan on vain 20min.

Kyllä täytyy myöntää että nousu, lento ja lasku jännitti paljon, todella paljon mutta aivan turhaan! Lentosää oli melko pilvinen mutta riittävän selkeä. Kone huristeli tasaisesti menemään, joskin hurina oli kova. Kone kun aloitti kaartamisen kiitoradalle niin se kyllä tuntui. Laskeutuminen oli niin upea että en edes huomannut kun pyörät osuivat maahan!
En voi haukkua Simrik airlinea, päinvastoin lento oli tasainen ja oikein loistava. Oli jännittävää olla niin pienen koneen kyydissä.
Molempiin suuntiin lähdettiin rutkasti myöhässä mutta eipä tuosta harmia meille koitunut.



Lennon lähtöä odotellessa hölmistyimme täysin kun istuimme hallin ainoassa pöydässä. Viereen tuli 2 nepalilaista miestä. Toinen heistä nuori, joka kohteliaasti kysyi englanniksi voiko pöytäämme istua. No toki voi. Juttelimme puolisoni kanssa ja yhtäkkiä tämä nepalilainen kohtelias nuori herra alkaa puhua meille suomea. Olisin halunnut oman ilmeeni nähdä, hölmistyin todella. Eipä moista sattumaa olisi osannut odottaa. Nuori herra asuu suomessa ja oli nyt kolmen kuukauden lomalla kotimaassaan. Oli mielenkiintoista kuunnella hänen juttuja maasta ja kulttuurista. Hän kertoi kaipaavansa nepalilaista rentoutta ja sitä että kaikki asiat eivät ole niin tarkkoja kuin suomessa.

Nepalin sisäiset lennot ovat muuten eri hintaisia turisteille ja paikallisille. Turisti maksaa yli puolet enemmän lipustaan.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Ilmeisesti jännitys saattoi vaikuttaa kuvien laatuun.

Seuraavaksi juttua Pokharasta ja kuvatkin parempia :)


Ei kommentteja: