Jatkuva matkakuume...

Isompaa matkakuumetta lievittääksemme, lähdimme risteilylle Tukholmaan. Berliinin joulumarkkinoihin on vielä muutama viikko, joten pakko oli päästä jonnekin ennen sitä. Päätimme myöskin kokeilla että menemme vain yli laivalla ja palaamme seuraavana päivänä lentäen kotiin. Olisin kuitenkin viihtynyt laivalla enkä sitten loppupeleissä tykännytkään tuosta yhdistelmästä, vaikka aluksi olin kovasti sen kannalla. Joten jos lähden risteilylle, en häärää seuraavalle päivälle lentoa kotiin vaan risteily risteilynä. Ja hyvän ruuan suurena fanina, olisin niin mieluusti nauttinut ruuista vielä toisenakin päivänä.

Tukholman risteilyn teemme aina Silja Linella.  Siellä on yksinkertaisesti parhaat ruuat. Buffassa on aivan älyttömän maukkaat ja hyvät ruuat. Ja kuuluuhan hintaan  viinit, olut ja limut. Minä täytän lautaseni kaloilla ja puolisoni täyttää lautasensa lihoilla. Mitenköhän kylmäsavulohi on niin älyttömän pehmeää ja erinomaisen hyvän makuista.

Erikoisaamiainen Tavolata-ravintolassa. Samoilla kaloilla taas lautaselle täytettä, tietysti muutakin. Rakastan maustamatonta jugurttia ja siihen erilaisia siemeniä ja mysliä. Eipä tarvinnut syödä seuraavan kerran kuin vasta illalla.

Marraskuun lopulla on tarjolla jo jouluinen menu.

On mukava lähteä nauttimaan skumppalasilliset ja oluset, katsastamaan laivan kaupat ja ihan vain hengailemaan ihmisten ilmoille.
Meidän risteilypäivät kohdistuu aina alkuviikkoon, silloin on ihanan rauhallista. Tällä kerralla laiva oli melkein täynnä eläkeläisiä, heillä oli pikkujouluristeily. Eläkeläiset ovat huippua matkaseuraa!

Joulu-, tammi- ja helmikuulle meillä on reissut odottamassa, sitten on parin kuukauden tauko ja toukokuulla sitten taas lähdetään. Yllättäen tuonne toukokuulle saatiin taas hinnoitteluvirhelennot, osuimme taas koneelle  oikealla sekunnilla. San Francisco on kohteena tuolloin, huippua että se saatiin koska alcatrazin vankilasaari kiinnostaa sekä siltojen suurena ihailijana minun täytyy päästä kävelemään Golden Gate-silta. Eikä siellä aika tule pitkäksi, on siellä nähtävää niin kaduista raitiovaunuihin.

Berliinin joulumarkkinat ovat seuraavaksi, odotan jo kovasti hehkuviinin maistelua markkinahumussa. Siellä pääsee varmasti jouluntunnelmaan.
Ja niinkuin olen kertonut niin parhaat alennusmyynnit löytyvät tammikuussa New Yorkista, lempikaupunkini. En malttaisi odottaa!!! Kolmas kertani New Yorkiin joten en sitä turhaan sano lempikaupungikseni.

Ja sitten helmikuussa se suurin haaveeni toteutuu, pääsen Machu Picchulle Peruun. Olin kuvitellut että tuo suuri unelmani toteutuisi joskus 3-5 vuoden kuluttua mutta se toteutuukin ihan kohta.  Olisi kiva tietää mitä unelmakohteita ihmisillä on? Tosiaan tämä on ollut minulla se suurin.

Uusia kohteitakin on taas tupsahtanut niin minun kuin puolisoni mieleen, joihin on pitää päästä. Niistä ajattelinkin tehdä pienen listan seuraavaksi. Kohteet ovat siis vain mielessä ja odottavat tarjouslentoja, kuten aina.  Meillä on tapana lentää todella edullisesti ja lentoja varaillaan vuodenkin päähän.

Kyllä matkailu on vaan yksinkertaisesti niin parasta, niin täydellisen parasta <3

Miten vältyimme ripulilta Nepalissa!

Haluan kertoa miten onnistuimme välttämään tuon hirvittävän reissunpilaajan josko joskus suuntaat nepaliin. Taisi meillä onneakin olla matkassa sen suhteen ettemme sairastuneet.
Olin lukenut useasta paikasta kuinka jokainen matkailija saa vaivakseen ripulin reissullaan Nepalissa. Ulkoministeriön sivuilta löytyi myöskin varoitus Nepalin hygienitasosta. Ulkoministeriön sivuilta on  hyvä tarkistaa tilanteita sekä ohjeita.

Olin varautunut sairastumiseen matkalla, joten laukusta löytyi vatsan tasapainottajaa precosaa, löytyi myöskin kaurapuuroa valmisannospusseina. Kaurapuuro on todella hyvää vatsan reistaillessa, siihen vielä tupla tai tripla annos suolaa niin hyvä on.
Imodiumia en ikinä käytä,  en halua bakteerin jäävän suolistooni vaan haluan todella että se tulee ulos ja jos oikeesti on todella pahan pöpön saanut niin siihen ei imodiumitkaan auta.

Hedelmissä minun ehtoni on että ne syön, jos ne ovat kuorittavissa.

Nepalissa ei missään tapauksessa voi juoda vesijohtovettä. Pesimme hampaatkin pullovedellä, ei edes hammasharjan huuhtelua vesijohtovedessä. Suihkussa ollessa tiukasti suu kiinni, eikä vahingossakaan vettä suuhun. Kyllä nuo asiat nopeasti sisäisti. Ehkä siinä auttoi sekin kun näki koko ajan likaa ja epäsiisteyttä.

Salaattiin emme reissulla koskeneet, luultavasti se olisi huuhdottu hanavedellä. Me söimme ainoastaan kuumennettuja ruokia esim. riisi, nepalilaiset kanakastikkeet, kuumat ja juuri valmistetut naanleivät. Ruuat olivat niin täydellisen mahtavia, eivätkä ne salaattia edes kaivanneet.

Ihan jokaisen kerran kun koskimme rahaa, desinfioimme kädet sen jälkeen.  Meillä molemmilla kului Nepalin reissulla pieni pullo desinfiointiainetta. Euroopan ja Jenkkien reissuilla en kanna mukanani desinfiointiainetta. Minulla saattaa hotellissa olla pullo mutta eipä sitä ole tullut käytettyä.


Opin yhden sotkuisen hotellihuoneen (Malediivien lentokenttäsaarella) jälkeen että minulla on aina mukana desinfektioliinoja pintojen puhdistukseen (Euroopassakin). Aikaa kului 2 min kun pyyhkäisin muutamalla liinalla valokatkaisijat, tv- ja ilmastoinninsäätimet, ovenkahvat ja lukot/avaimen sekä wc:sta pinnat. Pirkan desinfektioliinat maksoivat n. 2e/10kpl citymarketissa. Tiedä sitten tehosivatko minun desinfektioliinat Nepalin pöpöihin, bakteerikannat ovat kuitenkin täysin erilaiset. Pysyimme kuitenkin terveinä koko reissun.
Pari kertaa reissun aikana myös pyyhin puhelimen, kameran sekä lompakon.
Liikkuessamme kaupungilla puhdistelimme käsiä tasaisesti. Emme myöskään syöneet esimerkiksi ravintolassa pöytään tulleita pähkinöitä. Dippeihin kannattaa myöskin suhtautua varauksella. Nimittäin voipi olla että sama dippiastia kiertää monenkin turistin pöydän ja kun asiakas vaihtuu, siihen lisätään pikkusen lisää tai jos siihen ei ole koskettu, voipi olla että se tulee sellaisenaan seuraaville asiakkaille.
Parhaat ravintolat olivat kovin sotkuisia, joten kädet tuli puhdistettua kun olimme koskeneet pelkästään Menuun.
Ei myöskään kannata kosketella kasvoja tai tehdä mitään sellaista että sormet menisivät lähellekään suuta.

Puolisoni on herkkävatsainen ja minun vatsani on hyvin pöpöt karttava, molempien vatsat pysyivät hyvässä kunnossa koko reissun.

onneksi nuo taikinat menevät tulikuumaan uuniin, koska tuosta kadulta saavat hyvän pölyn päälleen.

Reissu ylitti odotukseni mutta se tunne joka tuli kun pääsimme helsinkiin, lentoasemalta ulos, raikkaaseen ilmaan. Seisoimme molemmat hetkisen ja vedimme syvään henkeä.
Entäs kun pääsimme kotiin. Tapanani ei ole purskutella vedellä suihkussa ollessa mutta nyt se piti tehdä, ihan vaan sen takia koska se on puhdasta ja parasta!!!




En ole hirveän suuri valittajaluonne mutta kyllä tuo reissu taas opetti todella paljon ja yritän jättää sen vähäisenkin valituksen pois. Olen todella onnekas kun saan olla suomalainen!


Tähän loppuun vielä ihan pienesti vinkkiä jos satut sairastumaan ripuliin matkallasi:
Muista juoda hirmuisesti, vesiripulin kourissa on kuivumiseen suuri riski. Kannattaa ihan terveenäkin juoda pullo urheilujuomaa per päivä (reissussa). GATORADE on oiva juoma josta saa suoloja ym. Suklaa on toinen hyvä, banaani ja suolalisä.
Ja tietysti lääkäriin herkästi! Ja muistahan matkavakuutuksen!