Singapore

Singapore on melko pieni kaupunkivaltio, asukkaita on huimat yli 5 miljoonaa. Se on tiheästi asuttua seutua. Singapore on kuuluisa ruokatarjonnastaan. Metroilla sekä busseilla liikkuminen kätevää. Nähtävyyksien etäisyydet eivät ole pitkiä joten välimatkoihin ei kovin pitkiä aikoja kulu.

Singapore on turvallinen, siisti ja puhdas. Kieltoja löytyy jos jonkinlaisia, esimerkiksi purkka on kiellettyä, ei myöskään kannata syödä tai juoda julkisissa kulkuvälineissä, roskaamisesta rapsahtaa kunnon sakot, se on tietysti hyvä asia.

Sateinen China Town.

Ruokailu on todella edullista pienissä ruokakojuissa. Osuimme herkkumestoihin, toki en tiedä mahtaako Singaporesta edes huonoa ruokaa saada. Puhtaus koskee myöskin ravintoloita ja ruokakojuja, voit aivan huoletta syödä missä tahansa.
Alkoholi on hintavaa Singaporessa. Päiväaikaan ei siis olusilla pysähdelty mutta meillä kuului ruuat ja juomat hotellissa huoneen hintaan, joten siellä pääsi sen lomabissen nauttimaan sekä myöskin  sen kuuluisan Singapore Slingin.

Singaporen sää on vaihteleva, kuuma ja kostea, välillä satoi kuin saavista olisi kaadettu joten silloin olikin mukava pysytellä ostoskeskuksen suojassa tai hotellihuoneessa.
Shoppailuun on huimat mahdollisuudet. Onneksi laukussa ei liiemmin tilaa ollut eikä shoppailu lähtenyt lapasesta. Tein muutaman hyvän löydön. Niken lenkkarit parilla kympillä sekä adidaksen collegetakki edullisesti.

Mitä muuta:

Singaporessa on maailman toiseksi suurin maailmanpyörä = Singapore Flyer. Kyllä ärsytti kun en siihen päässyt. Maailmanpyörä oli epäkunnossa ja pois käytöstä. Toki vierailu Singaporessa ei jäänyt viimeiseksi joten joskus sitten uudelleen. Onneksi ei oltu ostettu lippuja etukäteen.

Gardens by the bay. Tämä oli tärkein nähtävääpaikka minulle. Puistossa on valaistut superpuut ja  iltaisin mahtipontinen valoshow. Huikea paikka, tätä en jättäisi väliin. Superpuiden välillä on n. 25 metrin korkeudessa kävelysilta, sinne pääsee n. 5 euron hintaan. Olipahan kaunista päästä näkemään puut härtyvässä illassa. Korkeanpaikankammoltakaan en välttynyt.
Jos menet illalla valoshown aikaan, kannattaa ottaa viltti mukaan. Valoshow on parasta nauttia makuuasennosta. Mun instagramista travel_with_namistelija löytyy videopätkiä tallennetuista tarinoista.

Superpuiden kävelysilta. 

China Town. Kaikenlaisten härpäkkäiden, kauppojen, ravintoloiden ja kojujen tiivistymä. Kaunis sekamelska ja ihmisiä tietysti paljon.
Täältä löytyy michelin-tähden ravintola, joka on maailman halvin. Hawker Chanin soya sauce chicken rice annos on tähtösen saanut. Olisin kuvitellut ravintolaan pitkät jonot ja tungoksen, taidettiin osua juuri sopivaan hetkeen kun ovesta sisään päästyämme käveltiin suoraan tilaamaan. Ruuasta en kokenut mitään hip hip hurraa fiilistä mutta hyvää se oli ja maut olivat jotenkin pehmeästi sulassa sovussa, kannattaa ehdottomasti käydä.

Tämä annos taisi maksaa kolmisen euroa ruokakojusta. 

Sentosan saari. Singaporessa pääsee viettämään rantsuelämääkin jos kaipuu hiekkarantsuun iskee. Sentosan saari on melkoinen viihde- ja aktiviteettitiivistymä. Sentosalta löytyy myös hotelleja, joten jos tykkää huvipuistojen sykkeestä ja haluaa viettää rantapäiviä, kannattaa yöpyä Sentosalla.

Singaporessa lomailun ajaksi valittiin 2 hotellia, ihan sen takia kun osattu päättää että mitä halutaan enempi. Lopputulos että ensin vähä parempaa ja sitten vähä perustasoa. Molempia hotelleja voin suositella. Ensimmäinen oli Quincy hotel ja toinen hotel Nuve.
Quincy hotellia pitää pikkusen hehkuttaa sen ruokatarjonnan takia. Tietysti siihen kuului todella hyvä aamiainen mutta lisäksi iltapäivän snacksit sekä illan buffet-tyylinen ruokailu, ilmaisine ruokajuomineen oli loistavaa. Ja tietysti palvelu oli ystävällistä ja iloista.

Mieletön Balin reissu oli takana ja edessä oli 4 päivää Singaporessa. Mulla iski reissuväsymys ja koti-ikävä. Ei tullut kierreltyä niin paljon kuin oli suunnitelmissa mutta se oli ihan ok.  Aika usein käy niin kun suunnittelee jotain oikein kovasti, se ei todellakaan mene ollenkaan suunnitelmien mukaan.

Marina Bay Sands hotelli. Toivottavasti pääsen joskus yöpymään tuolla sekä uimaan kattotasanteen infinity-altaassa. Tuo hotelli kyllä hallitsee koko Singaporea. 

Balin reissun hotellit - marraskuu 2019

Adiwana Dara Ayu Villas - Payangan

Parin tunnin matkan päässä Denpasarin kentältä. Ihana. Mielettömän upeat villat sekä puitteet, riisipeltojen ja viidakon keskellä. Täydellistä rentoutumista, viidakonäänien säestämämä.
Hotellilla on uima-allas alue sekä ravintola. Villat ovat balilaiseen tyyliin sisustettuja ja erittäin viihtyisiä. Hierontapalvelut ovat myös saatavilla, ne ovat kuitenkin melko hintavia verrattuna muualle Baliin mutta ei kuitenkaan suomen tasoa. Suosittelisin yöpymään täällä 3-4 yötä.


Patal Kikian Villa - Sidemen

Tämä on n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Denpasarin lentokentältä. Tähän hotelliin halusin näköalan takia. Talo oli avara ja balilaiseen tyyliin sisustettu. Uima-altaan näkymät Agung tulivuorelle ovat hämmästyttävät.  Kohokohtana kannattaa herätä katsomaan auringonnousua. Hieronnat ovat todella edullisia.
Hotellissa on ravintola jonka ruoka oli maukasta. Ihana hiljaisuus oli täälläkin.
Täällä suosittelisin olemaan 3-5 yötä.

Klumpu Bali resort - Sanur

Puolen tunnin matkan päässä Denpasarin lentokentältä. Halusin piipahtaa Sanurissa ja tämä hotelli piti ykkösijaa suosituksissa. Todella romanttisen kauniita pikkuhuviloita 8 kpl, erityismaininta omalle terassille. Ihana! Uima-allas alue vihreä ja tiivistunnelmainen. Tämä meni Balin reissujen kärkeen. Palvelu huippuluokkaa, ruoka hotellissa oli todella maukasta, annokset isoja. Henkilökunta teki takuulla kaikkensa turistien viihtyvyyden eteen. Tässä hotellissa vietän seuraavalla Balin reissulla 7 vrk, ellen jopa enemmän.

* Matka-ajat riippuvat ruuhkista.
* Kaikissa hotelleissa oli tarjolla hierontapalvelut.
* Aamupalat kuuluivat jokaiseen.
* Kuljetuspalvelut joko maksusta tai ilmaiset.

Tässä pieni pintaraapaisu kolmesta hotellista, yhden jätin pois.
Pääset tutustumaan Balin reissun videopätkiin instagramistani: travel_with_namistelija. Ota tili samalla seurantaan niin pysyt reissuissa mukana.

Teitä lukijoita on jo hurja määrä, ihanaa kun olette löytäneet blogini.
Balin reissuun palaan vielä myöhemmin.

Terkkuja Balilta!

Täällä sitä ollaan, Balilla!
Balista on montaa mielipidettä, minä kuulun heihin jotka tykkäävät tuosta hurjan paljon.

Loma alkoi kuten vuosi sitten, upeasta pienestä hemmottelukeitaasta nimeltä Dara Ayu.  Varasin tuon heti kun olimme napanneet Qatar Airwaysin lennot. Matkaan oli aikaa 8 kuukautta.
 Olen todella iloinen että loma Balilla alkaa juuri tästä hotellista. Tässä hotellissa on vain 3 huonetta ja 5 minihuvilaa, eikä lähiympäristöstä löydy mitään joten täällä nautiskellaan rauhallisesta olosta.
Pettymys kuitenkin tuli siltä osin että tänne on rakenteilla lisää majoituspaikkoja. Kovin harmillista koska tämä on ollut niin pieni ihana hotelli. Vieraat nautiskelevat hotellista eri aikoina joten tuntuu välillä että on aivan yksin täällä... Se juuri se pointti tässä onkin ja nyt se pilataan rakentamalla lisää. Luojan kiitos saamme nauttia tästä rauhasta vielä.


Meillä on upea kaksikerroksinen villa jossa on oma pieni uima-allas. Vihreä viidakko ympäröi villaamme ja joka päivä saan nauttia viidakon äänistä sekä miellyttävästä ilmastosta +32. Villa vastasi odotuksia, se on täydellinen.

Päiväni alkavat ilman herätyskelloa. Avaan parvekkeen ovet ja painun löhöilemään takaisin sänkyyn. Olen kovin kiitollinen tästä kaikesta!
Kiireettömien heräilyjen jälkeen suuntaamme aamupalalle. Sen kruunaa hyvältä maistuva Balilainen kahvi, aamupala on hedelmäpitoinen ja maukas.
Aamupalan jälkeen on aamu-uinnin paikka, joten ei muutakuin sukellus altaaseen ja altaan päätyyn ihastelemaan viidakkoa ja sen vihreyttä.  Äärettömyysallas on huikea!

Hierontapaikka näyttää tältä!

Hotelli-alue on niin kauniin vihreä, täällä on ihana liikkua ja tutkia luontoa. Täällä mieli on rauhallinen, ei aikataulujen aiheuttamaa kiirettä.
Palvelu on ykkösluokkaa, tulee tunne että  henkilökunta on todella sydämellään luomassa turistille hyvää oloa. Ei ole kiirettä, kiirettä ei ole turisteillä eikä sitä ole henkilökunnalla. Väkisinkin mietin että mites sitten kun huoneita valmistuu lisää ja turistit tuplaantuvat.

Iltapäivällä on vuorossa 90 minuutin Balilainen hieronta. Hieroja hieroo kroppani päästä varpaisiin hyvinkin pehmein ja mielyttävin ottein. Tällä lomalla minulla on rutkasti aikaa nauttia balilaisesta hieronnasta. Vuosi sitten olimme reissussa vain reilun viikon mutta jo siinä viikossakin sain kroppani  siihen kuntoon että se tuntui höyhenen kevyeltä ja rennolta. Muistan kun kävelimme puolisoni kanssa rannalla ja yhtäkkiä huomasin miten hyvävointinen ja rento kroppani oli. Minulla on varattuna lomakassaan jokapäiväinen hieronta.

En malta edes kirjaa kaivaa laukusta, minulle riittää maisemat, pitkät ruokailut, uima-allas ja hieronnat. Voi tätä oleskelun iloa!

Instagramissani on videopätkiä paratiisista joten tule katsomaan, travel_with_namistelija.

Minä lähden tästä uima-altaalle löhöilemään. Kiva kun kävit lueskelemassa blogiani!

Freiburg, Schauinsland, Haut-Koenigsbourgin linna

Meillä oli vielä vuorokausi aikaa sen jälkeen kun Colmarista luovutettiin hotellihuone,
 puolisoa kiinnosti Schwarzwaldin vuorijonon schauinslandin köysirata. Schauinslandin vuori on 1284metrissä. Alueella on patikkareittejä ja kauniit maisemat.
Freiburgin keskustasta köysiradalle on lyhyt n. 15 minuutin ajomatka ja selkeät opasteet. Gondolin kyydissä pääsee vuorelle n. puolessa tunnissa, hintaa en tarkalleen muista mutta olisikohan meno-paluu ollut kympin luokkaa.
Vuorelta löytyy ravintola ja jos hyvä tuuri käy, pääsee siellä upeaan maisemapöytään. Leppoisa päiväretkipaikka.

Colmarista ajoi freiburgiin tunnissa, joten kuten aiemminkin kerroin ei etäisyydet ole pitkiä.

Köysiradan jälkeen käväsimme pienellä kävelyllä ja syömässä Freiburgissa. Yllä olevat kuvat ovat ainoat kebabannoksen lisäksi jota sieltä otin. 

Tunnistan itsestäni heti fiiliksen kun saavun uuteen kaupunkiin, eikä fiilis ollut ollenkaan huono Freiburgista. Helposti voisin tuonne mennä pariksi yöksi.

Olen tainnut aiemminkin kertoa että  saksalaiset osaavat tehdä kebabit, voi taivas sentään. Pysähdyimme ensimmäinen vastaantulevaan kebsulaan ja oli se taas niin hyvää. Miten ihmeessä he saavat salaatistakin niin rapsakan, puhtaan ja raikkaan makuisen. Voiko salaatti maistua puhtaalle, kyllä se voi. Kannattaa kokeilla!

Maisemaonnellisuus

Pitihän sitä schwarzwaldin kakkua maistaa. Schwarzwaldin alueen kirsikkapuiden kirsikoista on tehty likööriä ja se kuuluu kakkuun. Minua tuo kakku ei erityisemmin 

hurmannut, onpahan maistettu.

Schwarzwaldinkakku on tuo tummempi

Tässä teille kuva täydellisestä kebabateriasta! Voi miten voisinkaan lähteä saksaan ihan vaan syöpöttelemään.

Haut-Koenigsbourgin linna.
Linnoissa on jotain salaperäistä sekä ainutlaatuista, niistä myöskin aistii vahvuuden. Osa niistä on selvinnyt vuosisatoja.  Tämä linna on taisteltu ja pommitettu maan tasalle mutta sitkeästi se on uudelleen rakennettu.
Sisäänpääsymaksu oli 9€.  Linnalta on myöskin mahtavat näköalat Alsacen maille.

Maisema haut-Koenigsbourgin linnan tornista

Kiva kun kävit lueskelemassa blogiani! Täällä aletaan hiljalleen valmistautua vuoden odotetuimpaan reissuun, varmaan arvaatkin mikä se on.

Alsacen viinialueella koillis-Ranskassa

La Petite Venise, Colmar

Katselin elokuussa Ranskan ympäriajoa telkkarista, lumouduin näkemistäni pikkukylistä täysin. Sieltä pompahti Alsacen alue,se sijoittuu koillis-Ranskaan, Saksan ja Sveitsin rajalle. Tuo alue jämähti niin päähäni ja mitä enemmän katsoin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin että sinne täytyy päästä.
Maisemat sekä pikkukylät olivat kuin sadusta. Selvitellessäni aluetta, tuli vastaan Alsacen viinitie. Mikäs se on? No nimikin jo kertoo  että viiniin se liittyy. Alsacen viinitieltä löytyy lukuisia pikkukyliä, sekä kylissä että viinitien varrella on viinitiloja ja kylät ovat viinipeltojen ympäröiminä.  Kilometrejä tälle Alsacen viinitielle  kertyy n. 170.

Oikeasti, tämä on viinin ystävän paratiisi!

Lennot varattiin Stuttgartiin. Aikaa reissulle oli sunnuntaiaamusta perjantai-iltaan ja ajankohta oli syyskuun ensimmäinen viikko. Myöhemmin totesin että se oli taas aivan liian lyhyt aika reissulle.
Stuttgartiin emme jääneet vaan otimme lentoasemalta auton alle ja suuntasimme Alsacen alueen suurimpaan kaupunkiin Strasbourgiin. Se oli ensimmäinen etappimme. Kävimme pikimmiten nuuskimassa Strasbourgin fiilikset ja positiivisten fiiliksien jälkeen, sinne palataan vielä jonakin päivänä. Eurooppa kätkee sisäänsä uskomattoman kauniita paikkoja. Kerta toisensa jälkeen yllätyn näistä euroopan helmistä, nehän ovat ihan automatkan päässä täältä kotisuomesta.

Etäisyydet reissulla ei ole pitkiä, se ehkä yllättikin. Oli mukavaa kun ei tarvinnut asennoitua tuntikausien autossa istumiseen.  Ajelu viiniviljelmien keskellä, läpi hurjan kauniiden pikkukylien oli jotenkin rennon letkeää. 
Kylien kukkaistutukset ovat upeita, kylien värikkäät ristikkotalot joista osa on säilynyt keski-ajalta saakka näyttävät mahtavilta taideteoksilta, kylien tiivis tunnelma sekä ympäröivät viiniviljelmät, käsittämättömän kaunista. Taas täytyy itseään toistaa ja sanoa että tämä alue on yksi kauneimmista joissa olen vieraillut.
Jokaisesta kylästä löytyy viinitupia. Lasillinen Rieslingiä n. 3e. En todella ole viinien asiantuntija mutta raikas, iloinen, pirskahteleva-sanoilla voisin viiniä kuvailla.

Sadonkorjuu on syys-lokakuussa

Pysähdyimme yhdeksi yöksi kylään nimeltä Ribeauville. Autolla ajo kylässä jännitti, kapeilla ja paikoin ahtailla  kaduilla kävelivät  turistit joten tarkkana sai olla.  Parkkipaikkoja oli haastava löytää koska halusimme vuokra-auton lähelle hotellia ja hotellimme sijaitsi ihan kylän ytimessä. Kannattaa olla tarkkana parkkien suhteen, sillä ilmeisesti tuolla napsahtaa nopeasti sakot.

Turisteja oli liikkeellä suuri määrä mutta minuapa se ei haittaa. Asunto-autoporukkaa oli paljon. Hyvä idea lähteä viinireissulle asunto-autolla, ei tarvitse mietiskellä etukäteen hotelleita eikä kyliä joihin haluaa jäädä yöksi, vaan voi mennä täysin fiiliksen mukaan.
 Alue on erittäin suosittu ja kyllä jokaisen turistin kasvoilta näki miten ihastuneena kaikki olivat.

Tämä kuva on otettu aamulla aikaisin, kylän heräillessä uuteen päivään. Kuva on Ribeauvillesta. Tässä myöskin näkee miten kapeilla kaduilla tuli ajeltua autolla. Välillä mietti että onko autolla ajo oikeasti sallittua, luulisi että kadut ovat vain kävelijöille.

Alsacen viinitien voi myöskin pyöräillä.  Minä mukavuudenhaluisena tekisin niin että vuokraisin pyörän Ribeauvillesta  ja fillaroisin vaan pari pientä päiväreissua lähikyliin.

Kuten on selväksi tullut että rakastan reissaamista. Ilon aiheet on reissuilla helppo löytää. Innoissani tutustun eri kohteiden perinneruokiin tai ruokiin jotka ovat maassa muunneltu omanlaiseksi. On löytynyt kyllä uskomattomia herkkuja vuosien saatossa. Toki en  ihan kaikkea mastele,esimerkiksi vatsalaukkua tai muita sisäelinruokia.  En kumminkaan koe että kovin nirppanokka olisin ruokien suhteen.
Lempeän ja raikkaan Rieslingin seuraksi sopii Flamkuchen - se on vähän kuin pizza mutta sillä on paperin ohut pohja, päällä ranskan kermaa sekä sipulia ja pekonia. Aikamoinen rasvapläjäys mutta erittäin makoisa välipala.
Viinin seuraksi sopii myöskin Munster-juusto, se on voimakas, pehmeä ja tuhti. Hajusta oli varoiteltu ja olihan se  paha. Haju oli niin paha että juustoa ei voitu säilyttää huoneessa vaan laitoin sen parvekkeelle yöksi.
Hapankaalit, makkarat ja lihat ovat ravintoloiden ruokalistoilla suosikkeja. Kylistä löytyy tuliaiskauppoja joka lähtöön. Viini-sekä juustokauppoja, käsityö- ja posliiniastiakauppoja. Leipomoiden croissantit ovat juuri niin täydellisen mehevän rapsakoita kuin kuvitella saattaa.

Tältä näyttää Flamkuchen

Tykkään maistella juustoja ja tämä munster-juusto oli älyttömän hyvää

    Colmarissa olimme 2 yötä, sekin sijoittuu Asacen viinitielle ja sen sanotaan olevan Alsacen viinien pääkaupunki. Toki muutamalla kymmenellätuhannella asukkaalla Colmar on tosiaan kaupunkimainen eli siellä ei juurikaan ole pikkukylän tunnelmallisuutta.                                                                                   Vanhassakaupungista löytyy kauniit ristikkotalot, puoleensavetävät terassit, pikku venetsian "La Petite Venise" kanavaristeilyä ei kannatta jättää väliin. Jos etsit täydellistä valokuvauspaikkaa, voisin ehdottaa sen olevan La Petite Venisen sillalla. Tämän postauksen ensimmäinen kuva on juri tuolta.

Pikku Venetsiassa pääsee risteilylle. Risteily kestää n. puoli tuntia ja
siihen kuuluu opas. Hinta oli muistaakseni n. 5euroa.

Viinitiloja löytyy todella paljon ja ne ovat toinen toistaan kauniimpia. Olimme reissussa syyskuun ekan viikon ja sää oli erittäin lämmin ja kaunis. Sää ilmeisesti suosii Alsacen aluetta koska Vogeesien kukkulajono on sen suojana.
Alueelta löytyy paljon linnoja sekä linnojen raunioita. Käväsimme Haut-Königsburgin linnassa, siitä hieman seuraavassa postauksessa.

Valokuvaajan kannattaa lähteä aamulla aikaisin kaduille. Kadut ovat tyhjillään ja kylästä löytyy huikeita kuvauspaikkoja. 

Kadut ovat mielettömän kauniita, romanttisia
ja kovin tunnelmallisia.

Koin Alsacen alueen turvallisena. Toki pidän tavaroistani huolen ja olen varovainen, en ikinä esimerkiksi laita lompakkoa/puhelinta ym. terassin pöydälle niin että joku ohi juokseva voisi sen napata.  Reissussa pärjäsi hyvin englannilla, paikalliset ovat vain hitusen arkoja sitä puhumaan.

Tälle Alsacen alueelle sekä Strasbourgiin on päästävä joulumarkkinoille. Viime vuoden Köln pitää ykköspaikkaa joulumarkkinoista mutta vuonna 2020 meidät löytää Alsacen alueen joulumarkkinoilta. Tai voisiko sinne vaikka muuttaa koko joulukuuksi.

Instagramistani Travel_with_namistelija löytyy tallennettuja videopätkiä tältäkin reissulta ja tervetuloa seuraajakseni.

Santorini

Tutustuessani ennakkoon Santoriniin, lähes jokapaikasta kävi ilmi sen olevan suosittu romanttisena häämatkakohteena. Ja minä olin lähdössä tuonne yksin. Minua veti puoleensa rinteissä olevien kylien kauneus,  värikkyys, sininen meri sekä valkoiset talot, sinikupoliset kirkot ja  tietysti Oian auringonlasku oli päästävä näkemään.

Olen Kreikkafani niin ruuan kuin maisemien suhteen. Koen Kreikan myöskin turvallisena ja "helppona" kohteena. Siellä asiat toimii vähän kuin omalla painollaan.
Lentomatka on  lyhyt n. 4 tuntia. Eihän sitä ehdi kuin koneeseen istua kun on jo perillä.

Ennakkoon mietiskelin kuvia joita olin nähnyt, missä ihmeessä kadut siellä ovat. Siellähän ne, talojen välissä, rinteillä, puikkelehtivat kapeat paikoin ahtaatkin kadut. Portaita ylös ja alas.
Liikuntarajoitteiselle haastavaa.

Tämä kuva on Firasta. Firan satamaan parkkeeraavat suuret risteilijät. Risteilijät tuovat tuhansia turisteja Santorinille.

Puolisoa ei reissu kiinnostanut ollenkaan: Ei väen paljous eikä Kreikan kuumuus elokuussa. Minulla sen sijaan viikko lomaa ennen häntä. Päätin lähteä viiden päivän reissulle yksinäni. Työntäyteisen ja kiireisen kesän jälkeen tekee todella hyvää uppoutua omiin ajatuksiin. Makoilla uima-altaalla, lukea ja olla vaan.  Hotellin valintaki osui nappiin, nimittäin adults only! Saatan tehdä postauksen hotellista myöhemmin.

Elokuinen lämpötila laittaa kropan mukavaan hikeen, huh, + 35 astetta. Ihanaa!! Oiassa on kumminkin tuulista joten se tasaa oloa tuntuvasti.
Suunnitelmissa oli syömisen ja löhöilyn lisäksi piipahdus Firassa. Takseja saarella on muutamia mutta bussit kulkevat loistavasti.  Bussilippu Oiasta Firaan maksoi 1.80e per suunta ja matka kesti n. 20min. Bussilipun voi ostaa lipunmyyjältä bussista.
Lentokenttäkuljetukset olin sopinut hotellin kanssa ennakkoon. Lentokentältä ei ole suoraa bussiyhteyttä Oiaan ja lentoni oli illalla klo 19 perillä joten en jaksanut lähteä köröttelemään bussilla Firaan, siellä bussin vaihto ja sitten Oiaan.

Santorini oli aivan mielettömän kaunis. Vaikka olin lukenut sen kauneudesta sekä nähnyt mielettömän upeita kuvia, oli se oikeasti vielä hitusen kauniimpi.  Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöä riitti. Turisteja oli hurja määrä. Liikkuessani Oiassa, onnistuin silti hyvin välttämään suurimmat tungokset. Tottakai liikuin pääkadulla mutta esimerkiksi mennessäni katsomaan kuuluisaa Oian auringonlaskua, löysin älyttömän rauhallisen paikan kierrellessäni sivukaduilla. En voi sanoa ahdistuneeni turistimassoista. Riippuu ihan missä liikkuu ja miten päivänsä aikatauluttaa. Tietysti jos haluaa nähdä auringonlaskun suosituilta paikoilta, kannattaa silloin varautua että joudut liikkumaan todella hitaasti jonossa.
Paras aika tutustua Oiaan on aamupäivä klo 8-12 tai laittaa herätyskello soimaan auringonnousun aikaan ja lähteä aamulenkille. Itse jaksoin yhtenä aamuna lähteä liikkeelle aamutuimiin ja olihan se upeaa tutkiskella heräilevää kylää. Valokuvia on kamerassa ja puhelimessa suuri määrä. Olen tähä postaukseen ottanut muutamia kuvia instagramistani. Muistahan että siellä on paljon videoita tallennetuissa tarinoissa.

Tästä ravintolasta saat takuulla
erittäin hyvän kanagyroksen. Ravintola on niin
suosittu, tarjoilija ottaa nimesi ylös ja joudut
jonottamaan pöytää. Itse olin jonossa n. 15min.

Kreikkalainen salaatti. Voihan nautinto.
Fetajuusto, kurkku, tomaatti, oliivit ja
sipuli sekä loraus oliiviöljyä.
Parasta!!!

Oian hintatasosta voisin kertoa että jos haluat juoda lasillisen viiniä rinteessä olevassa ja erittäin hyvällä näköalalla olevassa ravintolassa, tulee viinilasilliselle kyllä rutkasti hintaa. Jos taas sen juo hieman kauempana, syrjäisemmässä paikassa, saa lasillisen viiniä ihan kohtuu hinnalla. Olin selvitellyt ravintoloita pikkusen etukäteen, ruoka-annoksista maksoin n. 15 euroa, sisältäen oluen. Oiassa on aivan super`hyvä Gyros ravintola jossa kanagyros, kreikkalainen salaatti ja olut maksoi yhteensä 15euroa.
Gyrokset olivat 2,5 - 4 euroa, oluet 3,5 - 5 euroa, kreikkalainen salaatti halvimmillaan 7,5 euroa. Smoothien otin parina aamuna 6 euron hintaan. Hotellissani olisi ollut aamupala saatavilla 10e per päivä mutta kun en tahtonut että mikään asia aikatauluttaa päiviäni, hain kaupasta 10 eurolla aamupalatarpeet ja niillä pärjäsin koko minilomani.
Tiedättekö että ihan jokaikisenä päivänä söin kreikkalaisen salaatin, voi että sitä mehukasta makua. Älyttömän hyviä. Ostin pari olutta hotellin uima-altaalle, Mythos tölkki maksoi kaupassa 1.10e.
Ruokapettymyksiä ei matkan aikana tullut.

Ammoudi bay. Tänne laskeudutaan 250 porrasta. Ammoudi bayn kalaravintolat ovat suosittuja.
Hinnat ovat korkeat mutta tuoretta kalaa on tarjolla. Tänne pääsee myöskin autolla, mutta parkkipaikkaa
saattaa joutua odottamaan.  Hyvin kaunis paikka.

Suunnitelmissa oli ostaa pellavainen mekko. Pellavavaatteiden hinnat olivat Oiassa korkeat joten päätin katsastaa niitä Firasta. Ja johan se natsasi heti päästyäni Firaan. En ole niin taitava kankaiden tunnistamisen kanssa mutta olettaisin että yli 3 kertaa halvemmalla saatu mekkoni on kuitenkin  pellavaa.
Santorinilla on viinitiloja ja paikallista viiniä kannattaakin tuoda kotiin tuliaisiksi. Viinipuskat kasvavat maata pitkin, saaren tuulisuuden takia. Tuuli myöskin tasoittaa ihanasti altaalla makoilua.
Oliivit, öljyt ja hunaja ovat myöskin suosittuja turistien ostoksia. Unohtamatta Santorini aiheisia paitoja, kasseja sekä posliiniesineitä.

Kapeita katuja. Keskipäivän auringon aikaan ovat paikoin tukalan kuumia, koska kadut ovat
suojassa tuulelta.

Minulle jäi positiiviset fiilikset Santorinista ja haluan palata vielä takaisin. Olin tosiaan reissussa yksin ja olin päättänyt ottaa reissun niin levon kannalta kuin mahdollista. Tietysti hieman jännitin etukäteen mutta se oli aivan turhaa. En  halunnut pyytää ketään ystävistäni mukaan,  halusin hiljaisuutta ja täysin oman aikataulun tai lähinnä se että en halunnut minkäänlaista aikataulua.
Jokin aika sitten puhuin aiheesta taas ystäväni kanssa joka on samanlainen kuin minä, meille yksin oleminen on voimavara.

Päivät kuluivat mukavasti. Lepäsin altaalla, luin, askelia kertyi  n. 15000 per päivä joten ihan hyvin tuli liikuntaakin. Nautiskelin hyvistä ruuista ja maisemista. Täytyy sekin myöntää että kyllähän sitä omaa rakasta puolisoa kaipasi mutta on sekin ihan tervettä että ei olla aina yhdessä.


Thiran lentokentästä muutama sana:

Taas kerran olin lukenut ennakkoon  paluumatkan lentokenttätouhujen sekavuutta. Toki kokemusta löytyy paljon eri maiden lentokentistä mutta lukemani sai minut miettimään että kuinkahan sekavaa siellä sitten on.
No josko niitä mietit niin ei hätää. Lentokenttä on hyvin pieni mutta mielestäni toimii kuitenkin jouhevasti. Ulkopuolella on lentokenttävirkailijoita jotka neuvovat tarpeen tullen, ovat kovin ystävällisiä ja vitsikkäitä.
Ulkopuolella on selkeästi merkitty jonotusalueet lähtevien lentoyhtiöiden nimillä. Olin hyvissä ajoin kentällä joten olin finnairille merkityllä paikalla ensimmäisenä. Siitä virkailija kävi hakemassa minut kun lähtöselvitystiskin aukeamiseen oli 5 min. Lähtöselvitystiskillä laukkuni punnittiin ja virkailija laittoi siihen matkatavaralipukkeen. Seuraavaksi hän ohjasi minut viemään laukun muutaman metrin päässä olevalle matkatavaroiden käsittelijälle joka lähetti laukkuni liukuhihnalla kohti konetta.
Sen jälkeen suuntasin hallista ulos ja menin seuraavasta ovesta takaisin sisään,  yläpuolella luki isoilla kirjaimilla muistaakseni To Gate, no kuitenkin takuulla virkailijat neuvovat jotta pääset turvatarkastukseen. Lentoni lähti klo 9 joten siihen aikaan ei ainakaan mitään suurta tungosta ollut. Lähtöportteja on vain pari ja aula tosi pieni, samaan aikaan ei voi lähteä useampia koneita. Kannattaa mennä yläkerran ravintolaan / sen ulkoterassille istuskelemaan. Sieltä voi ostaa kahvia, juomia, karkkia ja sämpylää. Ja jos on tuliaiset unohtuneet niin ihan pieni taxfree-kauppakin löytyy.
Tv-monitorilla näkyi lennot ja portti. Ja kun finnair oli lähdössä ja portti aukesi, tuli portin monitoriinkin teksti. Et yksinkertaisesti voi eksyä siellä!