maanantai 2. lokakuuta 2017

Nepal osa 1.



Swayambhunathin kukkulalta näköala kaupunkiin (apinatemppeli)

Nepal on pieni maa jossa on pinta-alaan nähden paljon ihmisiä sekä autoja. 
Kathmandun apinatemppeli ja sen rukousmyllyt sekä Stupa ovat pyhiinvaeltajien suosiossa. Kathmandusta löytyy suuri määrä temppeleitä.
Lämpötila Kathmandussa n. 25-30 astetta. Sadekausi tekee päästöstään mutta vielä päivän/illan mittaan saattoi sadekuuroja tulla. Asfalttia täällä ei juurikaan ole joten sateen tullessa myöskin kuraa oli jokapaikassa.
Minua Nepal on kiehtonut ja se on ollu haaveena nähdä, puolisoani ei niinkään. 
Varasimme tarjouslennot aikaisin keväällä (tavaksemme muodostuneet tarjouslennot). Sen jälkeen alkoi hotellin metsästys ja  hotelli löytyi Thamelista hinnaltaan 144e/viikko eli 72e per nuppi. Eipä ollut hinnalla pilattu.


Saavuttuamme Kathmandun lentokentälle olimme jo lentokoneessa täyttänyt lentoemäntien jakaman maahantulokaavakkeen, seuraavaksi lentokentän halliin saavuttuamme täytimme viisumikaavakkeen (ilmeisesti tuon viisumikaavakkeen saa tulostettua netistä ja sen voi täyttää jo kotona, joten jos haluaa välttää jonoja, se kannattaa tehdä). Täytimme kaavekkeen ja suuntasimme ensimmäiseen jonoon jossa maksoimme 25 dollaria viisumista. Sen jälkeen passitarkastukseen ja viisumi passiin.
Sitten olimmekin taas jonottamassa turvatarkastukseen jossa käsimatkatavarat läpivalaistiin, joskin itse tarkastajia ei niinkään kiinnostanut ruutua katsella. Meitä hieman nauratti tuo mutta hienoa että ihmisillä on työ. Matkalaukkuja odottelimmekin kauan ja jahka ne saatiin, ennen ulko-ovea ne vielä  tarkastettiin jotta varmasti olivat meidän. 

Vaihdoin 50 euroa Nepalin rupiaksi, koska paikallista valuuttaa meillä ei vielä ollut ja rahanvaihtopiste sattui olemaan juuri ulko-oven vieressä. 50 eurolla saa n. 6000 nepalin rupiaa ja sillä pärjää pitkään. Myöhemmin vaihdoimme rahaa Thamelin katujen rahanvaihtopisteissä. Rahanvaihto sujui aina hyvin ja sai sen määrän rahaa kuin pitikin eikä siinä huijattu.

Ensitunnelmat saavuttuani Kathmanduun: Harmaata, pölyä, apinoita verkkoaidassa, pieniä autoja paljon joka paikassa sekä tööttien ääntä, nenääni ei tuoksu mikään pahalle, köyhyyttä, likaista, innokkaita taksikuskeja turistien kimpussa. Olin ihmeissäni, katselin todella kiinnostuneena ympärilleni. Mietin että pitääkö minun nyt kokea jotenkin turvattomuuden tunnetta, kun sellaista ei tullut. Ja vaikka ihmettelin näkemääni, ensivaikutelmani oli positiivinen sekä mielenkiinnolla odotin enemmän. Kaikki näkemäni oli omalla tavallaan kaunista.

Hyppäsimme hotellin järjestämän auton kyytiin ja niimpä lähdimme kohti Thamelia, jossa hotelli oli. Thamelista tulikin loman aikana "toinen koti", tykkäsin ihan hirmuisesti sen pienistä ja sokkeloisista kaduista.
Liikenne oli juuri niin kaoottista kuin olla ja voi. Kaikki ajoivat yhtäaikaa joka suuntaan, vierekkäin, toisten eteen kiilaten, töötäten, vauhdilla, mutta tiedättekö että silti tuolta puuttui liikenneraivo. Kaikki ajelivat niin sikin sokin ja kuitenkaan en nähnyt yhtään kolaria koko reissumme aikana vaikka taksia käytimme melko paljon. Minulle tuota turvattomuuden tunnetta ei tullut edes taksin kyydissä, vaikka siellä ajellaan ihan miten tahansa. Ajo oli kuitenkin niin varmanoloista ja sitä oppi pienessä hetkessä luottamaan kuljettajaan. He ovat todella taitavia ja vaatii älykkyyttä osata toimia noin sekavassa liikennekulttuurissa.

Hotelliin oli kentältä n. 20min matka riippuen ruuhkista. Matkalla positiivinen ensivaikutelmani vaan vahvistui. Kathmandu vaikutti salaperäiseltä, kiehtovalta, kokemuksena minulle täysin uudelta ja erityiseltä. Jotenkin kaikki oli niin sekavaa, sotkuista, ihmisiä niin paljon, eläimiä pitkin poikin tienvarsilla ja välillä tielläkin, kuitenkin kaikki niin sulassa sovussa keskenään. Olin hyvin ihmeissäni omasta reaktiostani, koska olin jännittänyt että alanko heti kaipaamaan kotiin. Vietnamin pääkaupungissahan en viihtynyt. Ja nyt oltiin kyllä sotkuisemmassa paikassa.
Olin ihastunut ja tykästynyt Kathmanduhun. Odotin hirmuisesti että pääsemme kiertelemään kaduille ja kujille. Joka paikassa oli todella paljon kylttejä ja roinaa, roskia ja romua. Sähköjohdot olivat jokapaikassa niin hirveässä sotkussa että en ihmettele sähkökatkoja. Johtoja roikkui tiellä ja mietinkin että miten turvallista sekin on.

Ainakaan Kathmandussa et voi kävellä omissa ajatuksissa "nollat taulussa". Siellä pitää liikkua skarppina, hoksaten ympärillä olevan liikenteen, ihmiset sekä riippuen paikasta apinat, lehmät ym. eläimet. Ja muista että apinoita ei saa silmiin katsoa (jos et halua apinan raatelemaksi)!!

Parhaat ravintolat näyttivät lähestulkoon paikalta josta lähdetään takuuvarman ripulin kanssa (vaan eipä muuten lähdetty).  Ravintoloista teen oman postauksen, ovat nimittäin sen ansainneet!


























Apinat ovat osa Nepalia.

Hotelleissa ei ole hissejä, onneksi. Sähkökatkoja on paljon, joten ei olisi kiva jäädä hissiin. Meidän huone oli neljännessä kerroksessa ja rappusten kipittäminen otettiin kuntoilun kannalta.
Huone oli ihan perus`hyvä, hintaan nähden huippu. Pitänee  huomioida Nepalin alhainen hintataso.
Huoneessa oli pieni parveke, kylpyhuone, parisänky, vaatekaappi, peilipöytä, jääkaappi. Kaikki perustavarat. vesipullot kuuluivat hintaan sekä ilmastointi. Vaikka huoneessa oli parveke, en siellä käynyt kuin kerran. Tiedättekö jo miksi? Saasteiden takia. Ilma Kathmandussa on niin saasteinen että jokaisen ulkona käymisen jälkeen kävimme suihkussa. Katupöly pöllyää joka paikkaan, autojen pakokaasu oikeen maistuu suuhun,  silmiä ja kurkkua karhenteli kovasti, ennenkuin siihen edes vähäsen tottui. Kannattaa ottaa mukaan silmien kosteutustippoja, niillä huuhdoin pari kertaa silmäni. Onneksi minulla oli hengityssuojain mukana, tulipa sitäkin käytettyä. Kathmandu on  saasteinen koska se on laaksossa vuorien välissä, eivätkä saasteet pääse nousemaan sieltä pois vaan jäävät leijumaan kaupunkiin. Arvostus Suomea kohtaan nousi taas todella paljon, on mieletöntä asua näin puhtaassa ja hyvin toimivassa maassa. Se tunne kun voit mennä ulos ja vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa. Matkailu avartaa!! Tässä olisi hyvä kohde sellaiselle joka näkee palvelut Suomessa huonoina ja kokee täällä vääryyttä. Jos tuusulantiellä on aamulla miniruuhka, näkisitpä minkälaista ruuhka voi oikeasti olla :)

Suihkuun mennessä lämmintä vettä sai odotella n. 5 min mutta minäpä totuin ja tykkäsin viileästä suihkusta joten halusin aina mennä ensimmäisenä pesulle ja puolisoni pääsi sitten suoraan lämpöiseen suihkuun minun jälkeeni.

Alpine hotel Kathmandussa.
Jäin miettimään hotellimme kehuttua aamupalaa. Tietysti maassa maan tavalla mutta mielestäni se oli huono. Siihen kuului riisiä, ylikypsiä kasviksia, nahistuneita paistettuja perunoita, lettuja, paahtoleipää ja tarjoilija kyseli halukkuutta omelettiin. Nepalissa kahvi ei ole vahvaa ja minä kahvisieppona otin tavakseni tilata espresson ja joko tavallisen kahvin tai cappuccinon. Sekoitin espresson  kahviini joten taaskaan ei tarvinnut valittaa kun sain mieleiseni kahvin. Espresson hinta oli euron.
Hotellin henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista. Jos olimme aikeissa liikkua taksilla jonnekin, he kertoivat paljonko kyseisestä matkasta kuuluu maksaa. Pokharaan mennessä Kathmandun hotellista olivat yhteydessä sinne ja hommasivat meille kyydin Pokharan kentältä hotelliin. He järjestivät melkeinpä mitä vaan hotellista ja olivat valmiita kilpailemaan Thamelin matkatoimistojen kanssa. Emme kuitenkaan heidän palveluja käyttäneet muihin kuin hintojen tarkistuksiin.

Hotellihuoneen lakanat eivät olleet valkoisia vaan olivat tummuneet tietysti vedestä, kun vesi ei ole täysin puhdasta, ei lopputuloskaan voi olla täysin valkoinen. Tämän takia en halunnut loman lopuksi pesettää pyykkejämme vaikka olisi ollut ihana välttää pyykkirumba kotona ja laittaa laukusta suoraan kaappeihin puhtaat vaatteet.

Teimme aivan ihanan viikonloppureissun Pokharaan. Sitä suositeltiin monessa paikassa ja meidän nepalilainen tuttavammekin sanoi että sinne kannattaa ehdottomasti mennä. Kiertelimme Kathmandun nähtävyyksiä, tapasimme nepalilaisen nuoren herran joka yllättäen alkoi puhua meille suomea, vältyimme ripulilta reissulla. Miltä tuntui nähdä kun astioita pestiin sadeveden jättämässä likaisessa lammikossa, millaiselta elämä kathmandun kujilla näytti. Kerrottavaa on paljon ja pätkin juttuja erillisiin postauksiin, joten pysy kuulolla. Instagramistani näet videota ja lisää kuvia, joten tervetuloa seuraajakseni. Travel_with_namistelija nimellä instagramissa.



Wikipedian mukaan Nepalissa elinajanodote on 60-65vuotta, kun taas Suomessa se on 77-80vuotta. Ja paljonkohan tuossa on saasteilla osaa.
Nepal on köyhimpiä valtioita maailmassa.

Minä en voi kuin suositella sinne matkustamista! On hyvä joskus hieman järkyttää itseään näkemillään asioilla, sekä on parasta saada itse koettua ja nähtyä elämää hyvin köyhistä olosuhteista. Näkeehän asioita dokumenteissa mutta kun sen näet ja koet omin silmin paikan päällä, on se kovin pysähdyttävää.
Yritän itse ottaa elämässä kaikesta opiksi, olla valmis muuttumaan ja yritän olla parempi ihminen toisia kohtaan (siinä kuitenkaan aina onnistumatta). Turhasta valittaminen on yksi asia joka saa karvani pystyy ja myöskin se, jos jokaisesta asiasta haetaan aina se negatiivinen puoli. Tai että ollaan hyvin kärkkäästi kommentoimassa jotakin, näkemättä asian kokonaisuutta.

Minun viihtyvyyteen on yksi hyvä mittari. Kuten olen kertonut emme koskaan tee pitkiä viikkojen mittaisia reissuja. Minulle iskee koti-ikävä, joten lyhyet max. 2 viikon pituiset lomat ovat valikoituneet meille loistaviksi. Ja kun koti-ikävä iskee, alan puhumaan puolisolleni kodistamme ja haaveilemaan milloin mistäkin mitä kotona teen. On kuitenkin muutama reissu jolta en ole kotiin kaivannut ja se kertoo siitä että kohde on ollut miellyttävä ja kovin kiinnostava, olen viihtynyt hyvin. Tämä Nepalin reissu oli yksi sellainen.

Ei kommentteja: