Machu Picchu

Edellisenä iltana olimme menneet nukkumaan jo klo 19 aikaan, koska Machu Picchu-päivälle oli oltava voimia ja ohut ilmanala teki olosta normaalia väsyneemmän. Olin myöskin valvonut koko edellisen yön Ollantaytambossa kärsien vuoristotaudinoireista.

Heräsimme aamuyöstä klo 4 ja menimme hotellin aamiaiselle. Hotellit ovat huomioineet Inkavuorelle matkustajat ihanasti koska aamupalat ovat aikaisia. Hyvä niin, koska siellä tarvitaan energiaa ja kannattaa syödä kunnon aamiainen. Eväänä vuorelle meillä oli molemmille pari proteiinipatukkaa ja tietysti vettä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme  kohti koko reissun tavoitetta. Edellisenä päivänä oli ostettu bussilippu bussiin joka vie Machu Picchun portille.  Lippujen ostossa tarvittiin taas passia. Lipun hinta meno-paluukyydille 24 dollaria per henkilö.
*** Kovakuntoisimmat kiipesivät Aquas Calientesista jalan Machu Picchulle. Ilmeisesti aikaa siihen kului n. 2 tuntia. Bussi ohittelikin todella väsyneen näköisiä kipuajia. Energiaa kuluu hirveet määrät seikkaillessa Machu Picchulla joten mun suositus onkin että kannattaa hypätä bussin kyytiin joka vie sinut portille. Ihan turhaa kulutat energiat jo heti alussa ja koska Machu Picchun alueella joudut kiipeämään vielä todella paljon, säästäisin kaiken energian tuonne. Onhan tuo kerran elämässä kokemus ja siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Ainoa tietysti jos olet menossa tuonne kahtena päivänä ***

Klo 5 aikaan jono busseihin oli jo 100 metriä ja meidän perään kerääntyi vielä toinen 100 metriä. Jonossa paikalliset rouvat myivät juomia sekä sämpylöitä, joten jos eväät on unohtuneet, ehtii niitä vielä hyvin ostamaan.
Busseja alkoi tulla klo 5:30 aikaan ja yllättävän nopeasti mekin kyytiin päästiin. Alhaalta Aquas Calientesista oli puolen tunnin ajomatka Machu Picchun portille.  Matka oli hyvinkin pelottava ja osan matkasta pidin silmiä kiinni ja rutistin puolisoni kättä. Bussikuski ajoi varmanoloisesti, melko kovaa mutta renkaat hipoen vuoren reunaa josta miltei pystysuora pudotus alas. Kyllä todella pelotti.

Tuota siksak-tietä bussit huristelivat puolen tunnin ajan. Tiellä on bussin jarrujen  syytä olla kunnossa.

Machu Picchun portilla on hotelli, ravintola, tuliaiskauppa, narikka ja vessat. Kannattaa käydä vessassa ennen alueelle menoa koska raunioissa ei wc-tiloja ole. Lippu oikeuttaa yhteen sisäänmenoon joten alueelta ei voi poistua vessahädän takia ja palata sitten takaisin, tiedä tuota olisiko se kuitenkin neuvoteltavissa.

Olin jännittynyt ja odotin millaisina inkarauniot eteeni aukeaa. Ja koska nyt oli sadekausi niin tietenkään täysin kirkasta ilmaa ei kohdalle osu, vaan pilviä, enemmän ja vähemmän. Lokakuun lopulta/marraskuulta sää on sopivan lämmin mutta sateinen, sade/ukkoskuurot piiskaavat luontoa huhtikuulle saakka. Tämä meidän ajankohtamme Machu Picchulla on kuulemma huonoin mutta onnea oli paljon mukana eikä sateita saatu päällemme.

Sisäänpääsyportilla  näytettiin taas passi sekä lippu ja sitten sisään. Tuo passin näyttäminen oli ihmetyksen aihe, jatkuvasti sitä piti näytellä.

Huhhuh, kyllä sanottamaksi menin kun pienen kipuamisen jälkeen rauniot alkoivat pilkahtaa pilvien seasta. Hitsi miten upeat ne oli, ihan kuin sadusta. Seisoskelin ja ihmettelin ja olin hieman ylpeä että saan nähdä jotakin niin kaunista. Ei sitä näkyä pysty oikeen sanoiksi pukemaan. Osa kavereistani facebookissa kommentoi kuviani, vaikuttivat yllättyneeltä miten kaunis paikka olikaan. Olin itsekin yllättynyt.  Oli ihana huomata miten tutut ja läheiset olivat meidän seikkailuhengessä mukana <3

Kun sitten Machu Picchua alkoi avautua enemmän ja enemmän silmiini, piti välillä istua katselemaan.  Uskomatonta miten niin korkealla, pilvien yläpuolella on tälläinen paikka. Hurjia pudotuksia ja jyrkänteitä. Edessä Andien vihreää vuoristoa silmänkantamattomiin. Uskomaton paikka!!
Tietyillä alueilla on kiertosuunta, joka tietysti on todella hyvä. Ilman kiertosuuntaa turistit poukkoilisivat joka suuntaan. Siellä on myöskin vartijoita jotka huolehtivat että asiat sujuvat ja jos teet jotakin väärin, pilli vingahtaa. Turistit pidetään siellä kurissa.

Me lähdimme nousemaan 1.4 kilometrin matkaa yhteensuuntaan, aurinkoportille. Maasto on todella vaikeakulkuista.
Aurinkoportista sisään tuleva auringonsäde kertoi Inkoille mikä aika vuodesta oli, auringonsäde osui rauniossa tiettyyn paikkaan, tiettynä aikana.
Tosiaan matka aurinkoportille kesti tunnin ja koko ajan ylösnousua. Aivan älyttömän rankka mutta mahtava kokemus ja kun puiden lomasta pilkahtavat Machu Picchun rauniot. Tie on todella kivinen ja täälläkin on välillä kapeita kohtia joista pudotus on monta sataa metriä. Varovainen saa tosissaan olla.

1.4 kilometrin matka ylemmäs Machu Picchulta näyttää tosi pitkälle matkalle. Tuossa kuvan keskellä pilvien seassa näkyy Machu Picchu. Matkalla näkyvät maisemat olivat sellaisia että piti vähänkuin herätellä itseään että onko tämä totta vaiko unta. 

Välillä kivitie oli kapea ja piti todella varoen edetä.

Machu Picchu sijaitsee 2430 metrin korkeudessa, se on Perun suosituin turistikohde ja Unescon maailmanperintökohde. Se on vuorien, rotkojen ja jyrkänteiden ympäröimänä, Andeilla. Maisemat ovat joka suuntaan häikäsevän upeat. Machu picchu on kerran elämässä kokemus, tänne tuskin tulee lähdettyä toista kertaa. Alueelle pääsee päivittäin tietty määrä turisteja joten jos aiot mennä tuonne tiettynä päivänä, kannattaa lipun ostossa olla hyvissä ajoin.
Me ostimme liput ennakkoon tämän linkin kautta -->  http://www.machupicchu.gob.pe/

Vuoren rinteellä näkyy viljelypengermiä. Portinvartijan talo. Laamat laiduntavat  ja toimivat ruohonleikkureina alueella.
 Machu Picchu on todella isolla alueella, eikä kuvista alueen suuruus pääse oikeuksiin.

Vietimme 6 tuntia inkojen raunioilla ja kaikinpuolin päivä onnistui hyvin vaikka rankka se oli. Sadeviittoja kannettiin turhaan mukana mutta ilma vuoristossa on niin epävakaista että yhtäkkiä kaunis, selkeä päivä vaihtuukin kaatosateeksi. 

Reissuun kannatti varautua huolella ja tosiaan onnea meillä oli kelien puolesta matkassa.

Kun laskeuduimme takaisin ja menimme porttien ulkopuolelle, haettiin Machu Picchu leima passiin. Sen jälkeen suuntasimme olusille vieressä olevaan ravintolaan. Olipahan ollut melkoinen päivä!

Tässä vielä videota kun kiivettiin aurinkoportille. Ohut ilmanala ja pienikin ponnistus saa hengästymään kovasti, joten pahoitteluni siitä kun läähätykseni kuuluu videolta.