Haaveilin jo viime talvena Kätkätunturin huiputtamisesta mutta nyt sen vasta toteutin, säätiedotuksen perusteella minulla oli yksi ainoa päivä sen suorittamiseen koska loppuviikoksi oli luvattu kaatosadetta (tällä kertaa sääennusteet piti kutinsa ja onneksi lähdin, keli oli nimittäin erittäin kaunis ja loppuviikkohan sitten satoi kaatamalla).
Aamu venähti puolille päivin jo tuhdimman aamiaisen teon takia, toki eihän loma-aamuina voi pitää kiirettä. Tässä kohtaa pitää nostaa esiin tuo tuhdin aamupalan merkitys, siitä sai hyvät energiat reissuun eikä nälkä päässyt yllättämään. Huipulle olin varannut termariin kahvit ja tehnyt muutaman voileivän. Reppuun kannattaa jemmata pari keitettyä kananmunaa, pussillinen pähkinöitä ja pari banaania. Luin nimittäin juuri jutun jossa konkarisuunnistaja oli eksynyt sakean sumun iskettyä vasten kasvoja joten edellä mainittujen välipalojen lisäksi reppuun kannattaa sujauttaa vielä joku lämmin villapaita.
Reitille lähdin Levin keskustasta ohittaen K5 hotellin, kätkänrannantietä immeltielle, immeljärven rantaa pitkin kulkien ja sieltä sukeltaen metsikköön. Pieni osa alusta kulkee kohti Korkeaniemenlaavua mutta jo ihan alkuvaiheessa tulee kyltti Kätkätunturille. Polku oli selkeä ja siitä ei voinut erehtyä, kiitos myös hyvin tampatun alustan sekä ohjekylttien.
Alun hieman jyrkkä osuus saattaa yllättää mutta siitä selvittyäsi maasto on melko loivaa nousua ja laskua. Huomasin palatessa että eräs rouva ilmeisesti säikähti yhtä reitin jyrkempää kohtaa ja palasi takaisin. Minua jäi harmittamaan miksi en sanonut hänelle sen olevan pahin ja kun sen nousee, on loppu helpompaa. Matkalla kannattaa katsella jalkoihinsa, nimittäin kiveä ja puiden juuria on mutta kannattaa myöskin pysähdellä ja ihailla maisemaa joka jää taakse ❤️
Oli jännä huomata miten muutamia valetuntureita osui matkalle, olin ajatellut että seuraavan nousun jälkeen edessä on Kätkätunturin huipulle nousu, vaan eipä ollut.
Matka tunturin huipulle ei mielestäni ole mikään hirmuisen raskas, kilometrejä tulee per yksi suunta n. 4 kilometria, korkeutta on n. 500metriä. Mielestäni sen pystyy tekemään vähä huonommallakin peruskunnolla, itsekin hengästyin kovasti jyrkällä osuudella mutta hengästyminenhän tekee hyvää, kasvattaa kuntoa ja parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa. Edes-takaiseen reissuun minulta meni n. kolmisen tuntia. Kävelin ihan rauhakseen, pysähtelin kuvaamaan ja tunturin huipulla vietin evästauon. Alastulo käy tietysti nopeasti niinkuin aina kotimatka ❤️
Ai niin Kätkätunturilta löytyy Laavu, se on hieman alempana mutta näet sen huipulta, joten ehdottomasti makkarat ja muut herkut mukaan. Itse haluan tehdä saman reissun ensi talven talvimaisemissa miehen kanssa, joten takuulla meillä on herkut mukana.
Kyllä luonnossa liikkuminen on ihanaa, mitä vanhemmaksi olen tullut, sen enemmän rakastan luontoa. Kannattaa muuten pitää pientä pussia mukana siltä varalta että törmää reissulla roskiin, ne voi poimia mukaansa. Luojan kiitos niihin ei usein törmää mutta ajoittain kuitenkin. Tuntureille eikä muuallekaan jätetä yhtään roskaa, eväspussit ym. jaksaa kantaa mukanaan niille varattuihin paikkoihin.
Reitti on älyttömän värikäs, upea ja mitä ylemmäs nouset sen kauniimmaksi maisemat muuttuvat, tietysti myöskin kasvillisuus muuttuu matkan varrella. Levitunturi näkyy selkeällä säällä, järvet, Ounasjoki... Ihan mieletöntä. Nautiskele ❤️
Kiva kun kävit lueskelemassa ❤️
2 kommenttia:
Upeat ruskan värit! En ole Kätkätunturilla käynyt, mutta muuten olen kyllä Länsi-Lapissa, Pallaksen ja Ylläksen seudulla liikkunut. Syksy ilman muuta omasta mielestäni paras aika patikointiin!
Jos tulette Leville, kannattaa kipitellä Kätkätunturille. Kyllä tuntureilla liikkuminen on ihanaa.
Lähetä kommentti