maanantai 29. elokuuta 2016

Bosnia-Hertzegovina, elämäni matka!


SARAJEVO--KRAVICEN PUTOUKSET--MOSTAR--POCITELJ--SARAJEVO






Suorilla lennoilla Suomesta tänne et pääse. Menolento meillä oli yhdellä pompulla ja paluulento kahdella. Olen tainnut joskus mainitakin että tykkää hirmuisesti noista välilaskuista, eikä ne haittaa lyhyemmälläkään lentoajalla.

Sarajevon lentokenttä on pieni ja voisiko sanoa että hieman alkeellinen, kuitenkin kaikki siellä sujui joutuisasti. Passin tarkastuksen jälkeen laukkua odotteleen ja siitä sitten ulos. Täällä et voi eksyä.
Uusi bussiliikenne oli alkanut elokuun alusta lentokentältä Sarajevon keskustan vanhaan kaupunkiin, 2,50e per hlö. Puoliso varmisti vielä kuskilta ja näytti kartasta paikkaa jossa jäämme pois ja matkalla tapahtuikin jotakin kultaista. Bussikuskin vaihto oli puolessa välissä matkaa, emmekä osanneet odottaakaan että kun lähenimme kohtaa jossa jäämme pois, tämä uusi kuski pysäytti bussin ja tuli sanomaan meille että nyt on teidän pysäkki joten hypätkää ulos. Kohteliasta ja turistiystävällistä.

Bussimatkalla ehti jo katselemaan maisemia, vuoria molemmin puolin, niin kaunista. Sodan runtelemia kerrostaloja, vanhaa risaisuutta mutta puhdasta ja hiton kaunista.

Hotellimme sijaitsi vanhassa kaupungissa (hotellisuositusta tähän en nyt laita koska se ei mielestäni ole sen arvoinen). Sijainti oli kuitenkin todella hyvä. Voisiko sanoa vanhan kaupungin "sydän" paikka jossa itä tapaa lännen, eli lähde (nähtävyys) joka sijaitsi n. 50 metriä hotellistamme.
Latinalaiselle sillalle  oli n. 300metriä.


Tämä on lähde ja vanhan kaupungin keskuspaikka

Cappucinolla pikkusella aukiolla.

Tuonne vuorelle lenkkeilimme 
myynnissä oli kaikenlaista tavaraa lähinnä turisteja varten

Latinalainen silta. Täältä sai alkunsa ensimmäinen maailmansota.



Yhtenä päivänä hyppäsimme sightseeing-bussin kyytiin. Lähtöjä on vain 2 päivässä ja reilun tunnin mittainen kierros maksaa 2,50e henkilö. Elämäni halvin nähtävyysbussi. Bussi kierrättää vanhassa mm. olympiakylässä sekä hitusen korkeemmalla vuoristossa, josta näet Sarajevon melki kokonaisuudessaan. Kokemisen arvoinen ajelu.

Etsi tämän näköinen bussi niin pääset kiertoajelulle

olympia areenaa
Lenkkeilimme vuorelle 

Bosnialaista Burekia seka Cevapia söimme melko paljon. Burek on lihapiirakka ja Cevapi on lihapaloja leivän sisällä, todella hyviä. Tietysti myös maisteltiin bosnialaisia oluita, hyviä nekin. Ruokiin ei myöskään paljoa kulunut rahaa, voin kertoa että aikalailla halvimpia kokonaisuuksia mitä olen koskaan syönyt (no Vietnamissa on ollut halvinta).
Vanha kaupunki oli supersöpö, halusin kävellä siellä joka päivä. Rakastan eri maiden ja kaupunkien vanhoja kaupunkeja.  Mitä enemmän kaupunki henkii vanhasta ajasta, sitä enemmän minä siellä viihdyn.
Mieltäni hieman kaiveli sodanjäljet, niitä näkyi joka kulmalla. Sodasta on vasta lyhyt aika. Parhain sekä rakkain ystäväni on tuolta sodasta joutunut lähtemään, asia saa minut surulliseksi kun ajattelen häntä pienenä tyttönä. Hän on joutunut kotinsa jättämään, mutta toisaalta kun ajattelen mitä siellä näin, olen niin onnellinen että ystäväni on päätynyt tänne suomeen ja hänen perheellään on täällä hyvä olla.Paikalliset ihmiset eivät kuukaudessa tienaa juuri mitään ja jotenkin se kaikki, vaikka niin kaunis paikka onkin, en haluaisi että läheiseni siellä asuisi.
Kävelimme treenin kannalta yhtenä aamupäivänä viereiselle vuorelle ja matkan varrella oli hautausmaita. Pysähdyin katselemaan hautakiviä ja huomasin kuinka paljon oli 1993 kuolleita :(

Bosnialaiset puhuvat heikkoa englantia mutta kuitenkin niin että ravintolassa saatiin sitä mitä haluttiin (miinus yksi kerta).
Hintaso on kyllä alhainen. Cappuccino maksoi  1e, olut 1,5e, salaatti 2e, kahvilassa herkut 1,5e-2e, ruuat juomineen kahdelle n. 10e.


Matkan varrelta löytyi toinen toistaan upeampia pikkukyliä




Olimme varanneet jo täältä Suomesta käsin auton sekä yhden yön Mostarissa. Matkalla oli suunnitelma pysähtyä Kravicen putouksilla sekä paluumatkalla piipahtaa Pociteljin kylässä. Jos koskaan ikinä suuntaat Sarajevoon, suosittelen varaamaan sen verran pitkän loman että ehdit käydä Mostarissa ja kokea mielettömät maisemat ajomatkan varrella. Välillä oltiin vuorien päällä, välillä puolivälissä kapealla tiellä ja välillä laakson pohjalla, välillä köröteltiin vuorta ylöspäin kävelyvauhtia koska autosta ei löytyny enää tehoja. Sinisenä hohtavia järviä, vuoria, pilviä... niin kaunista että sitä en pysty sanoiksi muuttamaan. Edes valokuvat eivät anna sitä kaunista todellisuutta joka siellä koettiin. Tämä loma jäi muistojeni kärkeen.




Kravicen putouksilla oli päivä kuumimmillaan ja sielläpä olisi voinut käydä uimassa kylmässä lähdevedessä. Turisteja ei ollut niin paljon kuin pelkäsin, lähinnä sitä ahtautta, ei minua muuten toiset turistit haittaa. Kävimme siis kuvailemassa ja haistelemassa putouksia, joimme cappuccinot rannalla. Olimme siellä ehkä pari tuntia, kunnes lähdimme suuntaamaan Mostariin. Ehdottomasti kannattaa tännekin suunnata. Olen putousbongari ja tykkään katsella miten luonto näyttää voimansa.




Voi Mostar kun veit palan sydämestäni. Mostar oli vielä pikkusen kauniimpi kuin Sarajevo. Ja voi ihanaa mihin hotelliin tai hostelliin menimme. Pansion Cardak nimeltään. Super ystävällinen pariskunta pitää tätä pientä paratiisia Mostarin sillan kupeessa eli ihan ytimessä. Jos autolla tuonne suuntaat niin meille se aiheutti pientä pään vaivaa ja minä hyppäsinkin kyydistä pois ja lähdin mäkeä alas kyselemään tätä hotellia. Naapuriravintolan ystävällinen tarjoilija opasti minut perille hotelliin ja niimpä herra omistaja lähti minun matkaani, hän nimittäin ajoi automme perille. Meinaan vaikutti pikkusen hölmölle ajaa pieniä rappusia autolla alaspäin, vaikka kyltti näyttikin että sieltä hotelli löytyy. (Hotellilla oli ilmainen parkkipaikka).
Rouva omistaja odotti meitä vesimeloonin sekä mehujen kanssa. Näytti meille huoneemme (studio, johon kuului iso parveke). Rouva kertoi myös ravintolasuosituksia ym. Ja koska tämä oli vähän niinkuin hostelli, oli siinä yleinen tila jossa keittiö ja joka kaikkien vierailijoiden yhteiskäytössä.
Voi se meidän huone oli niin luksus <3 Tämä hotelli on muuten valittu tripadvisorin ykköseksi monena vuonna.



Parveke oli niin älyttömän ihana

Hyvää oloa ja rakkautta
Tämä oli yhteistila
Pitkän päivän jälkeen me kävimme suihkussa ja tietysti lähdimme katselemaan paikkoja. Minulle ykkösenä oli Mostarin silta (Stari Most) sekä sillalta hyppäävät miehet. Miehet keräävät ensin turisteilta rahaa ja hyppäävät sitten kovasti virtaavaan Neretva jokeen. Huhhuu, päästiinpä se hyppy katsomaan ja aikamoisia ovat.
Kävimme rouvan suosituksesta syömässä lähiravintolassa ja saimme erittäin herkulliset annokset, joskus kannattaa kuunnella ;) Laitan tähän kuvaa Mostarista, kuvat kertovat kauneudesta enemmän kuin sanat <3



Tämä kuva on sillalta
Tämä kuva sillan alta
Täytyy sanoa että minua kyllä harmitti lähteä seuraavana aamuna Mostarista pois, olisin viihtynyt niin hyvin vielä päivän tai kaksi. Lähdettävä se oli koska oli tänä päivänä auton palautus ja monta kilometriä ajoa vuoristoteillä. Liikenteestä varoiteltiin paljon kun lueskelin ennakkoon juttuja. Meillä oli ilmeisesti onnea matkassa kun mikään sekopääkaahailija ei tiellemme osunut, ainoastaan yhden kerran puoliso joutui jarruttamaan tiukemmin mutta mitään suurta vaaratilannetta ei ollut. Kun pitää etäisyydet edellä menevään autoon kunnossa ja ajelee rauhallisesti, niin sillä pärjää hyvin.

Paluumatkalla kiersimme  30km, koska halusin käydä Pociteljin pikkukylässä. Pieni ja kaunis. Jätimme auton levähdyspaikalle ja lähdimme kipuamaan kivirappusia ylös linnan raunioille. Taas kerran ihailtiin huikeita maisemia. Alaspäästyämme söimme Burekit ja joimme limpparit ja niin me lähdettiin ajamaan kohti Sarajevoa. Matkat sujuivat todella hyvin ja aika kului nopeasti. Toimin navigaattorin lukijana, kuvaajana ja välillä puolisoni viihdyttäjänä, liekö hänellä raskas matka kun saatoin vetästä pikkurakkauslaulut tasaisin väliajoin  :)

Pocitelj
Pociteljin linnan raunioita


Tuliaisiksi kotiin lähti paljon monttemaustetta, viiniä (2 litran pullo 1,5euroa), ihana lyhty ulos, karkkia ja kangaskassi. Haluan taas tähänkin postaukseen laittaa paljon kuvia, kuten tapana on.

Raitiovaunuliikenne on helppoa Sarajevossa, joten kyytiin vaan
Maistui cappuccino tosi hyvälle putousten huminaa kuunnellessa
Näitä pommitusten jälkiä oli siellä täällä
Suosittelen menemään iltakahville Mostarin sillan kupeeseen. 

Tälläisen lyhdyn sain kotiini 15 eurolla

Luodin jälkiä 

Välillä pilvien seassa ajeltiin
Burek

Cevapi
maista kuppi bosnialaista kahvia (vasemmalla)
Hedelmiä kadulta, aivan hotellin vierestä, matkaevästä.
<3
Matkalla olimme maanantaista lauantaihin ja tämä oli juuri kivan pituinen. Ainoa pikkuharmitus jäi siitä kun ei se yksi yö sinne Mostariin riittänyt, olisi voinut olla pidempään.
Lämpötila elokuun puolivälissä: Sarajevossa päivät n. 23 astetta, illat viileitä. Mostarissa olikin sitten täys helle Päivällä 33 astetta ja iltaisin n. 20 astetta. Aurinkoa riitti.
Jos menet esimerkiksi Kroatiaan ja siellä näet retkiä Mostariin, suosittelen osallistumaan, et tule pettymään. Kun kävimme Pociteljin kylässä, oli taukopaikalla muutama turistibussi, jotka toivat juuri Kroatiasta turisteja Mostariin.

Bosnia-Hertzegovinassa niin mieli kuin sielukin lepää ihastellen kauniita maisemia <3 yleensä reissun viimeisenä päivänä alan ikävöidä kotiin. Puolisoni ihmettelikin että mitä on kun en ole kertaakaan vouhottanut kotiinpaluusta. Ihastuin niin hirmuisesti tähän maahan että en ehtinyt edes kotiin ikävöidä, Oli siis todella onnistunut reissu.

Seuraavia reissuja odotellessa terveisin Namistelija