Bosnia-Hertzegovina, elämäni matka!

SARAJEVO--KRAVICEN PUTOUKSET--MOSTAR--POCITELJ--SARAJEVO

Sarajevon lentokenttä on pieni ja  hieman alkeellinen, kuitenkin kaikki siellä sujui joutuisasti.
Uusi bussiliikenne oli alkanut elokuun alusta lentokentältä Sarajevon keskustan vanhaan kaupunkiin, 2,50e per hlö. Puoliso varmisti vielä kuskilta ja näytti kartasta paikkaa jossa jäämme pois ja matkalla tapahtuikin jotakin kultaista. Bussikuskin vaihto oli puolessa välissä matkaa, emmekä osanneet odottaakaan että kun lähenimme kohtaa jossa jäämme pois, tämä uusi kuski pysäytti bussin ja tuli sanomaan meille että nyt on teidän pysäkki joten hypätkää ulos.

Bussimatkalla ehti jo katselemaan maisemia, vuoria molemmin puolin, niin kaunista. Sodan runtelemia kerrostaloja, vanhaa risaisuutta mutta puhdasta ja hiton kaunista.

Tämä on lähde ja vanhan kaupungin keskuspaikka

Cappucinolla pikkusella aukiolla.

Tuonne vuorelle lenkkeilimme 

myynnissä oli kaikenlaista tavaraa lähinnä turisteja varten

Latinalainen silta. Täältä sai alkunsa ensimmäinen maailmansota.

Hyppäsimme sightseeing-bussi ajelulle. Lähtöjä on vain 2 päivässä ja reilun tunnin mittainen kierros maksaa 2,50e henkilö.  Bussi kierrättää vanhassa mm. olympiakylässä sekä hitusen korkeemmalla vuoristossa, josta näet Sarajevon melki kokonaisuudessaan.

Etsi tämän näköinen bussi niin pääset kiertoajelulle

olympia areenaa

Lenkkeilimme vuorelle 

Bosnialaista Burekia seka Cevapia söimme melko paljon. Burek on lihapiirakka ja Cevapi on lihapaloja leivän sisällä.Tietysti myös maisteltiin bosnialaisia oluita. Syöminen ja juominen on Bosniassa kovin edullista.
Vanha kaupunki oli kaunis. Rakastan eri maiden ja kaupunkien vanhoja kaupunkeja.  Mitä enemmän kaupunki henkii vanhasta ajasta, sitä enemmän minä siellä viihdyn.

Sodanjäljet, niitä näkyi joka kulmalla. Sodasta on vasta lyhyt aika. Parhain sekä rakkain ystäväni on tuolta sodasta joutunut lähtemään, asia saa minut surulliseksi kun ajattelen häntä pienenä tyttönä. Hän on joutunut kotinsa jättämään, mutta toisaalta kun ajattelen mitä siellä näin, olen niin onnellinen että ystäväni on päätynyt tänne suomeen ja hänen perheellään on täällä hyvä olla.Paikalliset ihmiset eivät kuukaudessa tienaa juuri mitään ja jotenkin se kaikki, vaikka niin kaunis paikka onkin, en haluaisi että läheiseni siellä asuisi.


Bosnialaiset puhuvat heikkoa englantia mutta kuitenkin niin että ravintolassa saatiin sitä mitä haluttiin.
Hintaso on kyllä alhainen. Cappuccino maksoi  1e, olut 1,5e, salaatti 2e, kahvilassa herkut 1,5e-2e, ruuat juomineen kahdelle n. 10e.

Matkan varrelta löytyi toinen toistaan upeampia pikkukyliä

Olimme varanneet jo täältä Suomesta käsin auton sekä yhden yön Mostarissa. Matkalla oli suunnitelma pysähtyä Kravicen putouksilla sekä paluumatkalla piipahtaa Pociteljin kylässä. Jos koskaan ikinä suuntaat Sarajevoon, suosittelen varaamaan sen verran pitkän loman että ehdit käydä Mostarissa ja kokea mielettömät maisemat ajomatkan varrella. Välillä oltiin vuorien päällä, välillä puolivälissä kapealla tiellä ja välillä laakson pohjalla, välillä köröteltiin vuorta ylöspäin kävelyvauhtia koska autosta ei löytyny enää tehoja. Sinisenä hohtavia järviä, vuoria, pilviä... niin kaunista että sitä en pysty sanoiksi muuttamaan. Edes valokuvat eivät anna sitä kaunista todellisuutta joka siellä koettiin.

Kravicen putouksilla oli päivä kuumimmillaan ja sielläpä olisi voinut käydä uimassa kylmässä lähdevedessä. Turisteja ei ollut niin paljon kuin pelkäsin, lähinnä sitä ahtautta, ei minua muuten toiset turistit haittaa. Kävimme siis kuvailemassa ja haistelemassa putouksia, joimme cappuccinot rannalla. Olimme siellä ehkä pari tuntia, kunnes lähdimme suuntaamaan Mostariin.

Voi Mostar kun veit palan sydämestäni. Mostar oli vielä pikkusen kauniimpi kuin Sarajevo. Ja voi ihanaa mihin majoituimme, Pansion Cardak nimeltään. Super ystävällinen pariskunta pitää tätä pientä paratiisia Mostarin sillan kupeessa eli ihan ytimessä. Jos autolla tuonne suuntaat niin meille se aiheutti pientä pään vaivaa ja minä hyppäsinkin kyydistä pois ja lähdin mäkeä alas kyselemään tätä hotellia. Naapuriravintolan ystävällinen tarjoilija opasti minut perille hotelliin ja niimpä herra omistaja lähti minun matkaani, hän nimittäin ajoi automme perille. Meinaan vaikutti pikkusen hölmölle ajaa pieniä rappusia autolla alaspäin, vaikka kyltti näyttikin että sieltä hotelli löytyy. (Hotellilla oli ilmainen parkkipaikka).
Rouva omistaja odotti meitä vesimeloonin sekä mehujen kanssa. Näytti meille huoneemme (studio, johon kuului iso parveke). Rouva kertoi myös ravintolasuosituksia ym. Ja koska tämä oli vähän niinkuin hostelli, oli siinä yleinen tila jossa keittiö ja joka kaikkien vierailijoiden yhteiskäytössä.
Voi se meidän huone oli niin luksus <3 Tämä hotelli on muuten valittu tripadvisorin ykköseksi monena vuonna.

Parveke oli niin älyttömän ihana

Hyvää oloa ja rakkautta

Tämä oli yhteistila

 Minulle ykkösenä oli Mostarin silta (Stari Most) sekä sillalta hyppäävät miehet. Miehet keräävät ensin turisteilta rahaa ja hyppäävät sitten kovasti virtaavaan Neretva jokeen. Huhhuu, päästiinpä se hyppy katsomaan ja aikamoisia ovat.
Kävimme rouvan suosituksesta syömässä lähiravintolassa ja saimme erittäin herkulliset annokset, joskus kannattaa kuunnella.  Laitan tähän kuvaa Mostarista, kuvat kertovat kauneudesta enemmän kuin sanat.

Tämä kuva on sillalta

Tämä kuva sillan alta

Täytyy sanoa että minua kyllä harmitti lähteä seuraavana aamuna Mostarista pois, olisin viihtynyt niin hyvin vielä päivän tai kaksi. Lähdettävä se oli koska oli tänä päivänä auton palautus ja monta kilometriä ajoa vuoristoteillä. Liikenteestä varoiteltiin paljon kun lueskelin ennakkoon juttuja. Meillä oli ilmeisesti onnea matkassa kun mikään sekopääkaahailija ei tiellemme osunut, ainoastaan yhden kerran puoliso joutui jarruttamaan tiukemmin mutta mitään suurta vaaratilannetta ei ollut. Kun pitää etäisyydet edellä menevään autoon kunnossa ja ajelee rauhallisesti, niin sillä pärjää hyvin.

Paluumatkalla kiersimme  30km, koska halusin käydä Pociteljin pikkukylässä. Pieni ja kaunis. Jätimme auton levähdyspaikalle ja lähdimme kipuamaan kivirappusia ylös linnan raunioille. Taas kerran ihailtiin huikeita maisemia. Alaspäästyämme söimme Burekit ja joimme limpparit ja niin me lähdettiin ajamaan kohti Sarajevoa.

Pocitelj

Pociteljin linnan raunioita

Tuliaisiksi kotiin lähti paljon monttemaustetta, viiniä (2 litran pullo 1,5euroa), ihana lyhty ulos, karkkia ja kangaskassi. Haluan taas tähänkin postaukseen laittaa paljon kuvia, kuten tapana on.

Raitiovaunuliikenne on helppoa Sarajevossa, joten kyytiin vaan

Maistui cappuccino tosi hyvälle putousten huminaa kuunnellessa

Näitä pommitusten jälkiä oli siellä täällä

Suosittelen menemään iltakahville Mostarin sillan kupeeseen. 

Tälläisen lyhdyn sain kotiini 15 eurolla

Luodin jälkiä 

Välillä pilvien seassa ajeltiin

Burek

Cevapi

maista kuppi bosnialaista kahvia (vasemmalla)

Hedelmiä kadulta, aivan hotellin vierestä, matkaevästä.

<3

Matkalla olimme maanantaista lauantaihin ja tämä oli juuri kivan pituinen. Ainoa pikkuharmitus jäi siitä kun ei se yksi yö sinne Mostariin riittänyt, olisi voinut olla pidempään.
Lämpötila elokuun puolivälissä: Sarajevossa päivät n. 23 astetta, illat viileitä. Mostarissa olikin sitten täys helle Päivällä 33 astetta ja iltaisin n. 20 astetta. Aurinkoa riitti.
Jos menet esimerkiksi Kroatiaan ja siellä näet retkiä Mostariin, suosittelen osallistumaan, et tule pettymään. Kun kävimme Pociteljin kylässä, oli taukopaikalla muutama turistibussi, jotka toivat juuri Kroatiasta turisteja Mostariin.


Seuraavia reissuja odotellessa terveisin Namistelija