maanantai 5. maaliskuuta 2018

Matkalla Machu Picchulle





Matkustelussa suurin haaveeni on ollut Machu Picchu ja nyt sen koettuani sitä se oli. Kokemus oli hämmästyttävä, upea, täynnä taikaa... Kun Inkojen rauniot paljastuivat näkyviini pilvien seasta, olin sanaton. Näin jälkikäteen kokemusta on ihana miettiä ja pukea sitä sanoiksi.Sekin pitää kuitenkin sanoa että ei pelkästään Machu Picchu, vaan aivan koko matka oli upea elämys. Junamatkat, kylät ja kaupungit, eritoten Perulaiset ihmiset ja maisemat jäivät mieleeni loppuelämäksi.

Päästäksemme MP:lle piti kuitenkin tehdä paljon töitä sen eteen. Tapamme mukaan teimme vielä melko tiukan aikataulun, johon ei suurempia myöhästymisiä laskettu mukaan (vaikka olen ennakoitsija niin riskejäkin otettiin).
Varatessa junalippuja ja Machu Picchun lippuja  tarvitaan passinumero ja luottokortti. Varauksessa luki mieluiten visa-kortti. Reissussa ollessa piti varautua että  tarvittaessa on näyttää myöskin kortti jolla liput on maksettu. Meiltä ei maksukorttia kyselty mutta sen sijaan passi piti näyttää Machu Picchun portilla ja junalipun näytön yhteydessä kuten myöskin bussilippujen suhteen.

Torstaina 15.2.2018 lähdimme aamukoneella Amsterdamiin vaikka perjantai iltana klo 20 aikaan lähti kone kohti Meksikoa. Tässä halusin ennakoida  jos jostain syystä torstai aamun lento peruuntuisikin, olisi meillä vielä monta mahdollisuutta päästä Amsterdamiin perjantai iltaan mennessä. Ja lennot Limaan oli otettu Amsterdamista ja ne olivat Aeromexicon joten suomen ja perun liput eivät olleet milläänlailla tekemisissä keskenään. Toki yksi syy oli että Finnairilta tuli myöskin edullinen lentotarjous juuri sopivasti tuolle aamulle ja tarjous oli sen verran hyvä että siihen voi lisätä yöpymisen ym. kuluja.
Amsterdamissa vietettiin puolitoista vuorokautta ja nyt yksi uusi lempparikaupunki mahtuu listalleni. Käytiin siellä viime kesänä ja tykkäsin jo silloin. Kaupungissa riittää nähtävää monelle kerralle ja sinne voi lähteä ihan vain hengailemaan sen isompia suunnitelmia tekemättä.



Suosituksen heitän heti alkuun hotellista, Hotel Ibis Schiphol airportista. Lentokentältä shuttle-bussi vie hotellin oven eteen. Hotelli on puhdas, iso ja palvelu ensiluokkaista. Huoneet siistit ja uusitut, sängyt ja tyynyt todella hyvät, jopa niin hyvät että tilattiin kotiin samanlaiset tyynyt. Aamupala tarjoillaan klo 04-12 välisenä aikana. Tuo että sitä tarjoillaan klo 12 saakka oli huippuhyvä, olikin mukavaa kun ei tarvinnut aamupalan takia laittaa herätyskelloa soimaan.
Aamupala oli runsas. Cappuccinot, tuorepuristetut mehut, jugurtit, myslit, leikkeleet, juustot, hedelmät + lämpöiset makkarat, pekonit ym. Hyvää, oikein hyvää!
Lisähinnalla otettiin myöskin aikainen/myöhäinen sisään- ja uloskirjautuminen.


Lento amsterdamista Meksikoon kesti n. 12 tuntia. Menomatkalla oltiin Meksikon kentällä 4 tuntia (paluumatkalla 10 tuntia). Suuntasimme odottelemaan lentokentän Loungeen ja nautittiin sen hyvistä tarjoiluista. Meksikon lentokenttä oli pieni eikä siellä ilman loungen palveluita olisi kovin viihtyisäksi oloaan saanut, varsinkaan paluumatkan 10 tunnin välilaskulla.



Meksikosta jatkolento lähti Limaan, Perun pääkaupunkiin. Limaan jäimme yöksi ja aamupäivällä taas lento jatkui kohti Cuscoa. Limassa meille tuli tutuksi Perulainen coctail, nimeltään Pisco Sour. Ensimmäinen maistaminen sai aikaan purautuksen ja kylmät väreet, sen verran hapanta se oli mutta lopulta pitkin matkaa  pisco sour maistui (kun sen sai maksutta).
Cuscossa meitä odotti kuljettaja autoineen ja matka jatkui 2 tunnin ajan Ollantaytamboon. Auton kyydistä saatiin ihailla upeita vuoristomaisemia. Cuscohan sijatsee 3400 metrin korkeudessa joten vuoristotautihan alkaa tehdä tepposiaan. Sen takia suuntasimmekin heti matalammalle Ollantaytamboon koska se on 2800 metrissä. Kuljettaja pysäytti pari kertaa auton jotta saatiin kuvailtua (ehdotti pysähtelyjä enemmänkin) ja ikuistettua miltei henkeäsalpaavat maisemat. Tiet oli  hyvässä kunnossa eikä liikenne ollut ruuhkaista tai kovaa. Vai onko niin että on jo tottunut ulkomaiden ruuhkaliikenteeseen eikä sitä pidä minään. Noh, kumminkin, turvallista oli ja turvallisesti pääsimme perille.



Ollantaytambo on pieni kylä Andien vuoriston kätköissä, Inkojen pyhässä laaksossa. Kylää ei ole rakennettu turisteja varten kuten esimerkiksi Aquas Calientes. Vuoren rinteillä näkyy Inkojen kädenjälki. Tämä oli ensimmäinen kylä johon kunnolla majoituimme ja lähdimme katselemaan. Juuri sitä mitä oli ajatellutkin, vanhat rouvat värikkäissä perinneasuissaan, kantamukset selässään. Kylästä löytyy pieni aukio jonka ympärille on keskittynyt kauppoja ja ravintoloita. Alpakan villasta tehdyt tuotteet kuten villapipot, villatakit ja villapaidat olivat kovin edullisia. Tietysti ostin pipon ja 2 villatakkia.
Kovin rauhallista ja kiireetöntä. Mukulakiviset kadut joten vaelluskengät eivät turhaa jaloissa olleet. Kannattaa varautua hyvillä vaelluskengillä.
Olin lukenut että Perulaiset ovat onnellista kansaa ja kyllä heidän onnellisuus oli heti huomattavissa. Jonkin verran matkanneena huomasin turistienkin käyttäytyvän täällä hieman erilailla kuin muualla maailmassa, paikallisten iloisuus tarttui muihinkin. Itse olin niin onnellinen kun vihdoin olin päässyt tänne että kuljeskelin hymy kasvoilla lähes koko ajan ja näin pari viikkoa matkan jälkeen huomaan vieläkin olevani kovin vaikuttunut matkasta.

Meillä oli huone varattuna pienestä Kamma Guesthousesta, tälle pikkuguesthouselle myöskin suositus. Hotellin omistaja teki aamupalan jokaiselle vierailijalle erikseen ja palvelu toimi paremmin kuin hyvin. Huoneet olivat juuri sopivan kokoisia ja kaikki oli kunnossa. Meillä oli huoneessa jopa söpö pieni parveke. Hotellin katolla on terassi josta voi ihailla ympärillä olevia Andeja ja pientä kylää. Tuntui hyvälle olla kaikesta "sivistyksestä" kaukana. Sitä ymmärtää miten vähällä oikeasti tulee toimeen, vaikka toki wifin turvinhan niitä kuvia meni mm. instagramiin. Olen huomannut että rauhotun reissuilla paljon paremmin kun tekniikka ei tyrkytä kaikkea mahdollista koko ajan. Sitä mitä ei ole sillä hetkellä, ei tarvitsekaan, kun kumminkin on terve, ruokaa ja vaatteet päällä.






Myslit kuuluivat myös jokaiselle aamupalalle

**Perussa on hotelleissa tarjolla niitä kuuluisia kokalehtiä. Mutta heti alkuunsa, et ole mikään nisti/huumeiden käyttäjä jos kokateetä maistat, kuulostaa taas kerran pahemmalle kuin mitä todellisuudessa on. Joten rauha sen suhteen, ei kauhistelua eikä apua-huutoja. Kokatee auttaa sopeutumisessa korkeaan ilmanalaan, sitä tarjoillaan haudutettuna aamiaisilla ja hotellien aulassa sitä on tarjolla pitkin päivää juotavaksi. Et saa päätäsi sekaisin nauttimalla yhden kupillisen haudutettua kokateetä.  Jos sinulla on noidannuoli ja otat kolmiolääkkeen, olisin ennemmin huolissani siitä kuin kupillisesta kokateetä. Mutta jokainen tyylillään**



Meillä oli varattuna junaliput peruraililta seuraavaksi päiväksi eli maanantaiksi 19.2.18.  Ohje oli että isoja matkalaukkuja/rinkkoja ei voi junaan ottaa, joten isommat laukut jäivät Ollantaytamboon hotelliin ja me pakkasimme parin päivän tavarat pikkureppuun. Meillä oli sellaiset laukut matkassa jotka pystyy laittamaan myöskin selkään, tänne ei kannatta lähteä pyörällisen, ison, kovakantisen  matkalaukun kanssa.
Näin sadekaudella juna lähtee Ollantaytambosta, muuten se lähtisi suoraan Cuscosta. Sadekausi tekee maanvyöryjä ja tietysti jokien vedenpinnat ovat korkeammalla joten se on syynä junan lähtöön täältä pikkukylästä.


Meillä kävi tuuri sadekauden suhteen, olimme varautuneet sadetakein ym. niin eipä niitä tarvinnut käyttää. Ainoastaan yhtenä yönä satoi ja ukkosti, sekä kun laskeuduttiin alas Machu Picchulta, tuli taivaalta muutama vesipisara. Joten mitään kaatosadetta ei niskaan saatu, onneksi. Se olisi tehnyt kovastikin haastetta reissulle.




Eikö ole houkuttelevan kauniita ravintoloiden terassit

Junamatka Ollantaytambosta Machu Picchu kylään eli Aquas Calientesiin sujui mukavasti monen muun iloisen ja ehkäpä jännittyneenkin  turistin kanssa. Junassa sai kahvin ja pienen leivän. Mieleni olisi tehnyt olusta mutta koska kukaan muu meidän junavaunusta ei sitä ottanut, en minäkään tohtinut.  Matka kesti n. 1,5 tuntia.
Hauska huomata miten junat kulkivat n. metrin etäisyydeltä kodeista. Aquas Calientesin juna-asema oli keskellä kylää. Ei juurikaan varoituksia, talojen vieressä jalkakäytävä ja jalkakäytävän vieressä junaraiteet. Ei onnettomuuksia, ei ongelmia. Ja kun miettii Suomea miten täällä on junaraiteet aidattu monen kymmenen kilometrin matkalta että ei vaan kukaan vahingossakaan pääse lähellekään raiteita.

Aquas Calientesissa meillä oli huone varattuna ja sinne kirjauduttuamme hotellin omistajalle tuli paniikki että mahtuuko mieheni pituudeltaan hotellin sänkyyn. Sitä lähdettiin sitten selvittämään ja omistaja olisi ollut valmis vaihtamaan meille  huoneen, vaan eipä tarvinnut. Yhden yön nukkuu melkein missä vaan ja hyvähän se sänky oli ja puoliso siihen mahtui ihan hyvin.

Puhtauteen tietysti kiinnitin reissulla huomiota. Tällä reissulla ei tarvinnut desinfiointiliinoja käyttää pintojen puhdistukseen  ja käsidesiäkin vain ennen ruokailua ja sattumanvaraisesti. Saippuapesu käsiin riitti pitämään meidät terveenä. Hotellit, ravintolat, junat ym. vaikutti perus`puhtaalle.

Hotellin aamupalat olivat ihania, joten päivät alkoivat superhyvin. Tuoreita erilaisia hedelmiä oli paljon, avokadoa, paikallista leipää joka oli juuri uunista tullutta. Leikkelettä, juustoa. Perulaisten kahvikin oli hyvää mutta sitä ei kotiin tuotu. Ei valittamista ruokien suhteen. Ja tietysti luotettiin tripadvisorin neuvoihin tälläkin kerralla.

Ihastuimme molemmat raa`asta kalasta valmistettuun perulaiseen Cevicheen. Osin kala on kypsynyt sitruunan/limen hapolla, siinä oli myöskin raakaa sipulia, chiliä ja jokin kermaviiliä vastaava kastike. Älyttömän hyvää.
Ruuat olivat edullisia ja edullisimmillaan ateriat kahdelle juomineen maksoivat n. 14 euroa.




Perussa puhutaan espanjaa, englantia puhuvat melko heikosti. Eräässä ravintolassa saimme ruuat puolisoni espanjan taidolla sekä osittain käsimerkein. Sanakirja unohtui kotiin mutta mitään ongelmaa ei kuitenkaan koitunut. Tulimme ymmärretyksi kuten myöskin me ymmärsimme tarvittavat. Tietysti hotelleissa henkilökunta puhuu kohtalaisen hyvää englantia.




Ollantaytambolainen koti <3





Inkojen rakennelmia pääsee ihastelemaan jo Ollantaytambossa. Me päädyimme vain kuvailemaan niitä kauempaa, emmekä niille kiivenneet.

Wikipedian mukaan Ollantaytambo on ollut inkavaltakunnan pääkaupunki ja se sijaitsee n. 2800 metrissä. Korkeuden alkaa huomaamaan olossaan. Minä koin ensimmäiset vuoristotaudin oireet tuolla, kun taas puolisollani ei ollut mitään ongelmaa.

Inkat olivat myöskin huippuja rakentamaan sadevesijärjestelmiä ja ne huomaa Ollantaytambossa kulkiessa.

Kaunis pieni kylä. Suosittelen lämmöllä!






Sitten olikin reissun kohokohta ja Machu Picchulle meno mutta siitä ei vielä enempää, se saa  oman postauksen, samoin paluumatka/Cusco ja vuoristotaudin kanssa selviäminen.
Kuten lupasin, maaliskuulla tekstiä ilmaantuu useammin. Lukijoita on tullut paljon lisää, ihanaa kun matkakertomukseni kiinnostavat. Tervetuloa!! Ja toivottavasti saisit täältä jotakin vinkkiä tuleville reissuillesi tai jos et reissaile, on siltikin ihanaa kun juttuni kiinnostavat.



Ei kommentteja: